Kommenttini Turun Sanomien kiertohaastatteluun (in Finnish, sorry!)

Kuten sanoin aiemmassa postissa, minulta pyydettiin kommenttia kirjastoapurahakeskusteluun. Kirjoitin tämmöisen:

Olen muistaakseni saanut kerran kirjastoapurahoja, mutta silloin se tuli tarpeeseen - niin kuin se tulee tänäkin vuonna, jos sen saan. Se tulee joka kerta tarpeeseen. Tärkeää on se, että raha ei ole korvamerkittyä, se tuntuu luovuuden ja oikullisuuden kunnioitukselta - kirjailijan työhän on osittain kumpaakin. Olen tehnyt sekä suosittuja että epäsuosittuja kirjoja, joita lainataan kirjastoista vain harvoin, mutta itse olen kokenut, että tärkeämpiä ovat juuri ne, joita lainataan vähemmän. Ne ovat niitä, joita oikeasti haluan tehdä. Jos Suomeen saadaan pakotettua uusi apurahasysteemi, niin ne kirjat voivat jäädä tekemättä.

Suomessa ongelma on se, että kirjalliset markkinat ovat niin pienet, että ilman apurahoja ei pärjää kukaan. On mahdollista olla kirjailija ja jopa tietokirjailija jossain Englannissa, koska kirjoja julkaistaan enemmän ja niitä myös ostetaan enemmän. Tekijänpalkkiot ovat isompia. Silloin on mahdollista puhua sellaisesta kirjastoapurahasysteemistä, jollaista meille nyt tuputetaan. Suomesta puuttuvat monet kirjalliset lajit, joilla useat kirjailijat elävät anglosaksisessa maailmassa, esimerkiksi elokuva- ja televisiosovitukset romaaneiksi ja novelliantologiat. Jälkimmäiset tuovat tuloja sekä niiden toimittajille että kirjailijoille.

Ehkä Suomessakin myytäisiin enemmän kirjoja, jos ne eivät olisi niin kalliita. Arvonlisävero pois kirjoilta!