Runoja/New poems

I surprised myself by writing some poems first thing in the morning. Here they are - sorry, in Finnish only. (Huom! Jotkut muotoilut hävisivät jostain syystä. Rivivälejä piti olla alun perin enemmän.)

18.9.2006

Kuolema on pahin kaikista,
kustannussopimus, jazzin kuolema,
me synnymme vielä kerran, tämä on typerä feeniksin tarina,
kuinka me muka vielä saisimme toteutettua itseyttämme,
kuinka kuinka kuinka,
on taannuttu sellaisiin olotiloihin,
joista ei ole poispääsyä: mäkihyppy, verotus, perintäoikeudet,
miten ikinä saamme itsemme takaisin, järjestykseen maamme,
vedet satavat, valuvat pois, me hengitämme haukkoen,
yhteiskunta ei tule vastaan, ei tervehdi, ei ota vastaan lämpimästi,
maailma on kylmä tai lämmin, riippuen mielentilasta,
niitä mitataan asemilla, kaikuluotaimilla, vedenmittausasemilla,
lepakot vaeltavat käytävillä, etsien etsien,
mitä sitten,
kenen hallussa on tieto, on jo päässyt perille,
kukaan vain ei halua perille,
kaikki haluavat olla paikoillaan,
odottaen lähtölaukausta,
kuolemaa.

Käsitavaroissa on aseita,
haarukka silmässä,
nenässä on hippusia, kultaa, hopeaa,
kuparia,
pommit olemme virittäneet jo kauan sitten,
vuosisatain kehitys on peruuttamaton,
meille eivät riitä enää mantrat,
suunnattomat varastot typeryyksiä,
autismi on nykyajan keskeinen ideologia,
haarukannokassa ihmisten sydän.


Kehitys on peruuttamaton. Me emme voi koskaan enää askeltaa taaksepäin. Meille on luvattu tämä. Nämä vuodet ovat kuluneet jo liian kauan. Liian pitkään olemme vaeltaneet keskenämme. Irtiotto tuntuu epäluontevalta. Epätodellinen on myös toiveemme. Että vielä kerran voisimme. Että vielä kerran saisimme koskettaa läpinäkyvää ilmaa, jota emme enää hengitä. Läpinäkyvyys on hallinnoinnin perusperiaatteita. Meitä on hallinnoitu vuosisatoja turhaan. Me emme ole oppineet. Keskuudestamme voi vielä nousta maailmanloppu. Tai maailmanalku, kuka sen tietää. Meille on selitetty kuoleman perusperiaatteet. Kuolema on hallinnoinnin perusperiaatteita. Perusperiaate on myös savu, sen nousu ylös ilmaan ja lopulta haihtuminen. Perusperiaatteita ovat koskemattomuus. Me emme voi koskettaa savua. Se hälvenee ja haihtuu. Usvakin hälvenee. Me emme näe mitään pitkään aikaan. Usva on keskuudessamme. Usva hallinnoi meitä. Perusperiaate on keskeinen. Oikeuksistamme emme luovu. Usva pakenee meitä ja käsiämme, mitään näkemättömiä silmiämme. Usva on me itse. Kuolema ympäröi usvan emmekä me enää tiedä, mistä me saimme oikeutemme.