Kävin katsomassa Aku Louhimiehen Valkoisen kaupungin ja kirjoitin siitä arvion, joka ilmestyy jonkin ajan kuluttua Peili-lehdessä. Postitin arvion ystävälleni Jussi Parikalle ja sähköpostissa kävimme seuraavan keskustelun, joka alkaa sitaatilla jutun lopusta:
Olisin vain suonut, että Louhimies viimeinkin luovuttaisi itsestäänselvistä kulttuurisista viittauksista, joihin hän on ollut Levottomista asti rakastunut: siinä oli Camus ja Sivullinen, tässä Scorsese ja Taksikuski. Alun monologi on suora kopio Robert De Niron monologista, mutta Scorsese osasi Taksikuskissaan sijoittaa De Niron hahmon hajoamisen kiinnostavaan ideologiseen kehykseen.
- hyvä juttu, tuli mieleen, että eikö Louhimiehen taksikuskin maailman valuminen tyhjiin sijoitu kovin mielenkiintoiseen yhteiskunnalliseen taustaan, ts. 90-luvun jälkeinen lama, yms.? Siis myös ns. "ideologinen" kehys? t.jussi
Joo, mutta se ei käy tarinasta ja elokuvasta mistään ilmi.
juri
sitä ei eksplikoida esim. sanoin, mutta jokainen katsoja, jolla hiukan "taustatietoa" voi ajatella tämän linkin. lisäksi: mitä kulttuurintuote ilmaisee ei ole vain jokin tietty sisältö, tietty teesi, ideologinen ajatus (vaikkapa:uusliberalismi ajaa ihmiset kaaokseen), vaan koko elokuva on ilmaus, osa sitä yhteiskuntaa jossa se syntyy. eli leffa ei representoi aikaansa, vaan on sitä.Esim.: synkkä elokuva ei heijastele aikaansa, vaan "aikakausi" koostuu juuri näistä elokuvista ja muista ilmauksista, jotka eivät ole siitä irrallisia.näin siis itse ajattelisin! t.j.
Joo, olet varmasti oikeassa, mutta sehän tarkoittaisi sitä, että kritiikille ei jäisi tilaa. Ja täytyy taiteilijan edelleenkin silti osoittaa jollain tavalla se, että hän on itse tietoinen siitä mitä hän aikoo omalla teoksellaan sanoa ja osoittaa että hänellä on siihen keinot ja taito. Mutta tiedän kyllä, minulla on taipumus heittäytyä vanhanaikaisen ideologiseksi tämmöisissä kritiikeissä, mikä tekee minusta aikamoisen jäärän. Mutta minähän olenkin vanha kommari!
juri
joo, monet filmit voi ehkä ajatella ns. mikropoliittisiksi, eli vaikka ideologinen teema jää lausumatta niin niiden audiovisuaalinen ilmaisu voidaan tulkita tietyllä tavalla esteettis-poliittiseksi. Tähän Godard taisi tavallaan viitata kritisoidessaan sitä Fahrenheit-leffaa, Michael Moorea: se on lausutusti anti-Bush, mutta ilmaisultaan aivan samaa - ts. käyttää samanlaisia av-muotoja, jotka implikoivat tietynlaisen havainnon mikropolitiikan kuvan ja äänen tasoilla...mutta en minäkään ideologiakritiikkiä vastaan ole! :-)t.j.
Ymmärrän ajatuksen, mutta tuntuu Louhimiehen kohdalla hiukan kaukaa haetulta... sen ilmaisussa ei ole mitään erityisen haastavaa, jonkalaista Godard varmasti kaipaisi. Ja leffa on sitäpaitsi kuvattu digikameralla - eli siinä on Godardin mukaan pelkkää positiivia, eikä negatiivia, mikä heikentäisi sen ideologista (mahdollista ideologista) sisältöä. Ja kyllähän minä nautin siitä, että elokuvista löytyisi hedelmällisiä ristiriitaisuuksia, jotka tekisivät niistä mahdollisesti subversiivisen, mutta tästä ei löytynyt sellaista, ei sitten millään. Olisin voinut olla elokuvaa kohtaan paljon ankarampi jos olisin halunnut.
juri
joo, enhän minäkään tätä leffaa ole nähnyt, joten spekulointia sen tv-sarjan perusteella, lähinnä. Itse väittäisin, että teemasta saisi paljon irti - poliittistakin, ei ideologista ehkä. Ja Godardin digi-kritiikistä olen kovin eri mieltä...toisin kuin joku von Bagh... t.j.
***
(Kirjoitin vielä vastauksessa siitä, että Valkoisesta kaupungista saisi varmasti kiinnostavan analyysin - esimerkiksi siitä, miten elokuvassa kuvataan katsomista - mutta sen paikka ei ole keskipitkässä, noin 3000 merkin pituisessa arvostelussa. Valitettavasti tämä viesti katosi sähköposteja tuhotessa johonkin, joten sitä en pysty enää rekonstruoimaan.)
No comments:
Post a Comment