Apurahapäätökset julkisiksi!

(Sorry - I'll have to betray my earlier promise about writing in English. It's something that just came up.)

En ole saanut apurahoja yli vuoteen. Tänään tuli uusin päätös - sähköpostiviestissä (kas kun ei tekstarilla!) ilmoitettiin, että apurahataho ei ole katsonut voivansa suostua hakemukseeni. Syytä ei mainittu, niin kuin näissä ei koskaan mainitakaan: apurahapäätökset eivät ole julkisia eikä niistä voi valittaa.

Ymmärrän jälkimmäisen pointin - mihin muka voisi vedota, jos haluaisi kumota kielteisen apurahapäätöksen? "Teen parempia kirjoja kuin tuo tuossa"? Mutta haluaisin ilman muuta ja välittömästi, että apurahapäätökset olisivat julkisia. Minä olen kohta vuoden elättänyt itseäni olemattomilla sivuhommilla, jotka haittaavat varsinaista työtäni ja joita en aina pysty tekemään kunnolla, koska yritän kuitenkin aina joka päivä päästä eteenpäin käsillä olevissa kirjaprojekteissa. Olisi vähitellen jo hauska tietää, mistä on kyse - teenkö huonoja hakemuksia, ovatko hankkeeni huonoja, vaikutanko saamattomalta kirjantekijältä vai onko minua vastaan salaliitto? En usko noista mihinkään, mutta silloin vasta perustelut olisivatkin kiinnostavia. Ehkä apurahojen myöntämiseen liittyy kähmintää?

Olenkin kuullut kerrottavan, että erään suuren yliopiston rehtorin tytär saa aina apurahaa, vaikka hänen tutkimuksensa ovatkin tavanomaisia ja jopa keskinkertaisia. Samaten kuulin juuri, että eräs rahasto oli pistänyt poikki erään väitöskirjaa tekevän tutkijan apurahat, vaikka jäljellä piti olla vielä vuosi. Syytä ei - tietenkään - ilmoitettu. Eräs toinen tuttu taas kertoi olleensa mukana auttamassa opiskelijoiden apurahojen käsittelyssä: lopulliset päätökset tehtiin täysin riippumatta siitä, keitä hän oli suositellut, eikä suinkaan paremmuusjärjestyksessä. Ehkä joukossa oli hyvä veli/sisar -verkostojen jälkikasvua?

Jani Leinonen puhui asiasta ohimennen Veli-lehden haastattelussaan, jossa hän totesi jotenkin niin että hän kritisoi apurahajärjestelmää, koska se on yhtä avoin systeemi kuin Ässä-arvan ostaminen R-kioskilta. Päätöksenteossa korostetaan nykyään avoimuutta, sitä että päätöksenteko on läpinäkyvää - mutta apurahoja tällainen ajattelu ei jostain syystä koske. Haluaisin kuulla jonkin perustelun. Jos apurahoja myöntävät tahot vetoavat tässä siihen, että päätöksiä ei ehditä perustella, niin aika huonoissa kantimissa ovat kriteerit pitää päätösten takana olevat pöytäkirjat salaisina. (Olen kerran kysynyt suoraan sähköpostilla, miksi en saanut apurahaa - epäilin että se johtui siitä, että olisin jättänyt tekemättä selvityksen saadusta apurahasta. Tähän vastattiin suoraselkäisesti ja sanottiin, että en saanut apurahaa, koska olin saanut sitä jo edellisenä vuonna. Tähän meni ehkä noin 15 sekuntia.)

Tänään saamassani apurahapäätöksessä todettiin, että hakemuksia tulee nykyään todella paljon ja kaikille ei voi myöntää apurahoja. Jos kerran tilanne on tämä - ja miksei olisi: tohtoreita työnnetään yliopistoista pihalle kymmeniä viikossa ja samaan aikaan free-toimittajia tulee ammattikorkeista niin paljon että osan on pakko ruveta keksimään helppoja kirjaideoita toteutettavaksi OTO -, niin sitten sitä pitää joko muuttaa tai sitten siihen pitää tulla helpotus: kirjailijoille ja taiteilijoille pitää ruveta maksamaan kansalaispalkkaa tai perustuloa. Se ei olisi edes vastikkeetonta (perustulon vastustajien lempisana), koska silloin saataisiin vastikkeeksi teoksia ja taidenäyttelyitä ja muuta. (Samalla apurahatahot voisivat ruveta tukemaan biotieteitä ja muuta, josta Suomi saa kaivattuja innovaatioita. No, ongelmahan tässä olisi tietenkin se, että apurahatahot lakkaisivat kokonaan maksamasta apurahoja kirjailijoille ja taiteilijoille vedoten siihen, että hehän saavat muutenkin 350 euroa kuussa - verottomana!)

Olen kirjoittanut aiheesta täällä.