Pari yritystä analyysiksi

(Just trying to come up with an explanation to all this misery. Will try to write about this in English later on.)

Olen runoja kirjoittaessani huomannut joutuneeni umpikujaan ja minun on ollut pakko purkaa Kauhajoen tapahtumia edes jotenkin älyllisesti. Olen postittanut tulokset Min Dikt -blogiin, mutta pistän nämä kaksi miniesseeksi luokiteltavaa tekstiä tännekin.

jotenkin tulee äkkiseltään olo ettei tästä aiheesta enää pysty sanomaan mitään. viittaan siis kauhajokeen. olo on kuin olisi katsonut alain resnaisin yön ja usvan ja sen jälkeen vielä joitain muita keskitysleirielokuvia. ne vaikuttavat vain tarpeettomilta ja lässyttäviltä. en siis tarkoita, että oma runoni ("kun maailma masentaa") olisi resnaisin elokuvan veroinen. ajatuksen muodostaminen tällaisista tapahtumista vaikuttaa banaanilta. siihen tappaja ehkä pyrkiikin. että oma maailmamme ja se, mitä siitä ajattelemme, vaikuttaisi banaalilta. siinä mielessä projekti on sama kuin 70-luvun äärivasemmistolaisten terroristien: maailman tietty luonne pitää väkivallan avulla tuoda näkyviin, jotta muuttaisimme sitä. ehkä tappaja ajattelee, että kaikkien pitäisi elää maailmassa, jossa kuka tahansa riittävän vahva voi ampua kenet tahansa. kyse on vain siitä, kumpi on vahvempi ja/tai nopeampi. tappajat vetoavat sosiaalidarvinismiin, mutta herbert spencer ei koskaan kai ehdottanut, että ihmisten pitäisi ammuskella toisiaan. ihmisten välinen taistelu tässä merkityksessä on luotu, keinotekoinen taistelu, jolloin se vain heijastelee kapitalismin tai markkinatalouden luomaa ihmisten välistä, perustaltaan aivan yhtä keinotekoista taistelua.

1970-luvun amerikassa teurastamo oli oiva vertauskuva sisimpänsä menettäneelle ihmiselle. texasin moottorisahamurhat kertoo edelleen vakuuttavasti perheestä, jonka ainoa elämänsisältö oli teurastaminen, ja kun eläinten lihaksi teurastaminen menetti taloudellisen merkityksensä, perhe siirtyi ihmisten teurastamiseen, kauniiden ja banaalien nuorten ihmisten teurastamiseen. sama vertauskuva pätenee edelleenkin. oletus on, että ihminen voi alentaa muut oman elämänsä objekteiksi ja tämän avulla menestyä taloudellisesti. kun tämä ei ole mahdollista, on kuitenkin edelleen mahdollista alentaa muut objekteiksi suhteessa omaan itseensä. objekteillehan voi sitten tehdä mitä haluaa.

Paras lukemani juttu aiheesta on muuten tänään ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä oleva Kai Hirvasnoron artikkeli, jossa hän lähestyy tapahtumia sekä omakohtaisesti että tuoreen artikkelikokoelman kautta. Samalla kannattaa lukea hänen pääkirjoituksensa lehden viitossivulta. Toivottavasti hän postittaa ne blogiinsa pikaisesti.

Viikkolehdessä myös Tuula-Liisa Varis kommentoi tapahtumia pitkälti. Vihreän Langan Niemeläinenkin puhuu aiheesta, hyvä, joskin aika lohduton teksti, koska hän päätyy siihen, että Kauhajoen tapauksessa yhteisö nimenomaan toimi: joku Saaren tuttavista oli suoraa kysynyt, meinaako tämä oikeasti ruveta ampumaan ihmisiä, ja ilmoittanut sitten poliisille, että kaveria kannattaisi haastatella. Saari oli sitten vain onnistunut vakuuttamaan poliisin siitä, että ei hänellä ole oikeasti sellaisia aikeita. Mutta yhteisö oli toiminut. Kaikki oli mennyt juuri niin kuin pitikin. (Mieleen tulee jopa kammottava ajatus, että jos yhteisö ei olisi toiminut, ehkä Saari olisi vielä ainakin lykännyt tapahtumia ja ehkä ne olisi jollain toisella tavalla toimimalla voitu estää. Myönnän, etten ole lukenut esimerkiksi iltapäivälehtiä - en yksinkertaisesti pysty - enkä tiedä kaikkea mitä Saaresta on kirjoitettu.)