Suomeksi blogeista

(Sorry, as this is about blogging culture in Finland, I thought I'd better write it in Finnish.)

Ajattelija Karl Krausilta kysyttiin joskus, miksei tämä, nerokkaana lohkaisijana tunnettu mies, ole ikinä sanonut mitään natseista. Hän vastasi: "Ei tule mitään mieleen."

Tämä tuli mieleen, kun luin Anssi Miettisen juttua Hesarin Kuukausiliitteestä. (Aiheena siis yleisesti blogit, jos joku ei tiedä.) Jotenkin tuntui, että vaikka Miettinen oli perustanut oman blogin, antanut kommenttien lentää, laittanut juttunsa eri versioita luettavaksi ja kommentoitavaksi, jutusta ei jäänyt mitään käteen. Ihan kuin Miettinen ei olisi keksinyt mitään sanottavaa. Ei tullut mitään mieleen.

Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että kaikki mitä blogeista voidaan sanoa on kauhean ennustettavaa. Yhteisöllisyys, uusi journalismi, kansalaisjournalismi, narsismi, julkisuushakuisuus, kaikki tämä tulee mieleen jo viiden ensimmäisen minuutin aikana. Jos liioittelen, niin olisin voinut ilmoittaa Miettisen jutun lopputulemat jo ennen kuin rupesin lukemaan sitä. (Tosin siinä ei ollut kunnon lopputulemia - ehkä se johtuu siitä, ettei aiheesta tule mitään mieleen.)

Blogikulttuurissa ei siis ole - ainakaan omasta mielestäni - mitään kiinnostavaa sinänsä, on vain joitain yksittäisiä blogeja, jotka ovat kiinnostavia (enkä ole varma, onko omanikaan sellainen). (On tietysti joitain blogiryhmiä, joita seuraa, vaikka ne eivät olisikaan mitenkään erityisen kiinnostavia; itselleni tällaisia ovat useat amerikkalaiset rikoskirjailijoiden blogit, joissa yleensä kerrotaan työn etenemisestä tai luetuista kirjoista. Jolloin niiden lukeminen kuuluu enemmänkin työn piiriin.)

Blogeista ei tule mitään mieleen. Tai jos tulee, se on niin banaalia, että sitä ei viitsi sanoa. On erikoista, että Hesari ei saa blogeista mitään irti (mikä ei ole ihme), mutta kuitenkin samaan aikaan se perustaa monta blogia toimittajilleen ja ulkopuolisille (Mikko Rimminen). Siinä on varmaan takana se, että blogit tekevät varsinaisetkin mediat kiinnostaviksi mahdollisille lukijoille - eikö se ole vähän banaali lähtökohta?