I watched last night parts of one of the most popular Finnish films, Aleksi Mäkelä's Bad Boys. I didn't expect anything, but boy oh boy, was it crap! It's hard to understand why this one has been so popular.
Katsoin eilen illalla viimeiset puoli tuntia Aleksi Mäkelän Pahoista pojista. En odottanut paljoa, mutta tämä oli aivan kamala. Täysin motivoimatonta toimintaa - miksi poikien isä käyttäytyi kuin täysi idiootti, vaikka annettiin ymmärtää, että hän on älykäs ja manipuloiva (varsinkin lopun tohelointi sikarin kanssa oli täysin eri henkilöä) -, surkeata dialogia, käsittämättömän tyhjänpäiväistä tunnelmointia ja pyrkimystä male bondingiin ilman että käsikirjoittaja ja ohjaaja olivat ymmärtäneet, mikä poikia todella olisi yhdistänyt - kyse oli vain tyhjästä kuoresta, jostain josta Mäkelä ja Pekka Lehtosaari olivat lukeneet, että näin toimintaelokuvissa tehdään. Lisäksi he olivat käsittäneet, että aina kun jotakuta, vaikkapa koiraa, hakataan, pitää laukoa hauskuuksia. Kohtaus, jossa Vesa-Matti Loiri hakkaa koiran kuoliaaksi, oli ainoastaan typerä.
Lisäksi elokuvassa käytettiin täysin tarpeettomia jump cuteja ja zoomileikkauksia saman kuvan sisällä. En keksinyt, miksi ne olivat tarpeellisia. Tai no, keksinpä: Mäkelä halusi matkia ulkomaisia esikuviaan, mutta näillä on kyllä hallussaan rytmitys paljon paremmin kuin Mäkelän kaltaisella amatöörillä.
Taidan pysyä Vareksesta kaukana.
Ei Vares nyt niin kamala ole kuin Pahat pojat, vaikka överiksi menee sekin.
ReplyDelete