(This is about the small collection of the western stories of a Finnish writer I recently compiled and which is now out.)
Kuten lupasin, kirjoitan muutamia sanoja Reino Helismaan länkkäreistä, joita on ilmestynyt äskettäin nimellä Henkipattojen kylä. Kyse on siis Helismaan vuosina 1938-1940 kirjoittamista novelleista, jotka ilmestyivät pääsääntöisesti hänen serkkunsa Olavi Kanervan isän August Kanervan julkaisemassa Isku-lehdessä - Helismaahan oli lehden päätoimittaja yhdessä Olavin kanssa. Tunnetuin Iskuun sisältyneistä jutuistahan on ollut Ami Hauhion kuvittama sarjakuva Maan mies Marsissa, jonka uusintajulkaisu, alkuperäisistä lehdistä kuvattuna, on ollut puuhan alla jo vuosia eri tahoilla.
Helismaan novellit ovat yksinkertaisia - niistä suurin osa on varmaan kirjoitettu niin että Helismaa on istunut alas, ehkä katsonut kuvitusta, joka Kanervan kirjapainolla on ollut käytettävissään, ja alkanut kirjoittaa. Juttu on muotoutunut tarinan edetessä. Varsinkin kirjan nimitarina, "Henkipattojen kylä", on selvästi tällainen. Novellit ovat myös todellista peruslänkkäriä: pyssyt paukkuvat, urhoolliset kaverit pelastavat neitosia, viski virtaa. Intiaaneja jutuissa ei ole, ilmeisesti sen takia että 1930-luvun lännenelokuvissakaan ei pahemmin inkkareita ollut. Veikkaisin, että juuri elokuvat ovat olleet Helismaan suurin innoittaja - mutta varmasti myös Zane Grey, Mayne Reid ja vastaavat. Monimuotoisimmillaan Helismaa on parissa kullankaivuujutussa, joissa on Jack London -maista kyynisyyttä. Jutuissa on myös dekkarivirityksiä, ja vieläpä ihan kohtuullisia.
Yhdessä vuonna 2001 ilmestyneen ...ja Reikärauta-Brown -kirjan kanssa Henkipattojen kylä todistaa, että Helismaa oli hyvä kirjoittaja ja hänellä olisi hyvinkin voinut olla pitkä ura viihdekirjoittajana. Sodan jälkeen hän kuitenkin suuntautui musiikkiin ja elokuviin, vaikka hän kirjoitti muutaman novellin vielä Seikkailujen Maailmaan sekä kaksi romaanina julkaistua tekstiä, Tyttö kuin atomipommi ja Lentomatka seikkailuun, joista lukemista kestää vain ensin mainittu. Sekin on selkeästi kevyempi kuin rajut ja väkivaltaiset toimintapalat, joita Helismaa ennen sotaa teki. Lisäksi Henkipattojen kylä kertoo omalta osaltaan suomalaisen lännenkirjallisuuden sekä viihdekirjallisuuden historiasta, joita ei ole missään vaiheessa kunnolla tutkittu.
Henkipattojen kylä sisältää seuraavat tekstit:
Juri Nummelin: Lukijalle
Tulivirta (Isku 11/1941)
Buck ei pelkää! (Isku 13/1940)
Mikä unohtui? (Yllätyslukemisto 9/1938)
Kuka nauroi viimeksi? (Isku 1/1940)
Kaksi vanhaa taikinanjuurta (Isku 15-16/1940)
Ristiässä (Isku 7/1940)
Lumen ja jään poliisi (Isku 14-15/1940)
Henkipattojen kylä (Isku 12-18/1941)
Kuten lupasin, kirjoitan muutamia sanoja Reino Helismaan länkkäreistä, joita on ilmestynyt äskettäin nimellä Henkipattojen kylä. Kyse on siis Helismaan vuosina 1938-1940 kirjoittamista novelleista, jotka ilmestyivät pääsääntöisesti hänen serkkunsa Olavi Kanervan isän August Kanervan julkaisemassa Isku-lehdessä - Helismaahan oli lehden päätoimittaja yhdessä Olavin kanssa. Tunnetuin Iskuun sisältyneistä jutuistahan on ollut Ami Hauhion kuvittama sarjakuva Maan mies Marsissa, jonka uusintajulkaisu, alkuperäisistä lehdistä kuvattuna, on ollut puuhan alla jo vuosia eri tahoilla.
Helismaan novellit ovat yksinkertaisia - niistä suurin osa on varmaan kirjoitettu niin että Helismaa on istunut alas, ehkä katsonut kuvitusta, joka Kanervan kirjapainolla on ollut käytettävissään, ja alkanut kirjoittaa. Juttu on muotoutunut tarinan edetessä. Varsinkin kirjan nimitarina, "Henkipattojen kylä", on selvästi tällainen. Novellit ovat myös todellista peruslänkkäriä: pyssyt paukkuvat, urhoolliset kaverit pelastavat neitosia, viski virtaa. Intiaaneja jutuissa ei ole, ilmeisesti sen takia että 1930-luvun lännenelokuvissakaan ei pahemmin inkkareita ollut. Veikkaisin, että juuri elokuvat ovat olleet Helismaan suurin innoittaja - mutta varmasti myös Zane Grey, Mayne Reid ja vastaavat. Monimuotoisimmillaan Helismaa on parissa kullankaivuujutussa, joissa on Jack London -maista kyynisyyttä. Jutuissa on myös dekkarivirityksiä, ja vieläpä ihan kohtuullisia.
Yhdessä vuonna 2001 ilmestyneen ...ja Reikärauta-Brown -kirjan kanssa Henkipattojen kylä todistaa, että Helismaa oli hyvä kirjoittaja ja hänellä olisi hyvinkin voinut olla pitkä ura viihdekirjoittajana. Sodan jälkeen hän kuitenkin suuntautui musiikkiin ja elokuviin, vaikka hän kirjoitti muutaman novellin vielä Seikkailujen Maailmaan sekä kaksi romaanina julkaistua tekstiä, Tyttö kuin atomipommi ja Lentomatka seikkailuun, joista lukemista kestää vain ensin mainittu. Sekin on selkeästi kevyempi kuin rajut ja väkivaltaiset toimintapalat, joita Helismaa ennen sotaa teki. Lisäksi Henkipattojen kylä kertoo omalta osaltaan suomalaisen lännenkirjallisuuden sekä viihdekirjallisuuden historiasta, joita ei ole missään vaiheessa kunnolla tutkittu.
Henkipattojen kylä sisältää seuraavat tekstit:
Juri Nummelin: Lukijalle
Tulivirta (Isku 11/1941)
Buck ei pelkää! (Isku 13/1940)
Mikä unohtui? (Yllätyslukemisto 9/1938)
Kuka nauroi viimeksi? (Isku 1/1940)
Kaksi vanhaa taikinanjuurta (Isku 15-16/1940)
Ristiässä (Isku 7/1940)
Lumen ja jään poliisi (Isku 14-15/1940)
Henkipattojen kylä (Isku 12-18/1941)
Tässä kirjan varsinainen esipuhe toisessa blogissa. Kirja maksaa viisi euroa + postit (todennäköisesti 1,10 e) ja parhaiten sen tilaa laittamalla sähköpostia (juri.nummelin@pp.inet.fi). Voi myös käyttää kommenttilootaa. Koetamme saada kirjaa myyntiin myös kirjamessuille jollekin osastolle, lisäksi se tullee ainakin Akateemisen myyntiin.
No comments:
Post a Comment