Mellakat, A-Talk, kokoomuksen stand up -koomikot

Katselin eilen sattumalta A-Talkia, jossa Prekariaatti.orgin Eetu Viren ja Anna-Reetta Korhola (toivottavasti muistin jälkimmäisen nimen oikein!) olivat ensiksi keskustelemassa palokunnan ja poliisin edustajien kanssa. Ei tästä osuudesta mitään, jälkimmäiset esiintyivät asiallisesti. Joskin samalla syntyi mielikuva, jossa nuoret aktivistit ovat yksinkertaisesti vain tietämättömiä siitä, miten asiat hoituvat - että esimerkiksi nuotiota ei saa sytyttää ilman maanomistajan lupaa. (Tästä voimme syyttää koululaitosta: elämysprojekteihin epätoivoisesti hirttäytyvät opettajat eivät ehdi kertoa olennaisia asioita yhteiskunnasta.)

Ohjelman toinen osuus sen sijaan sai minut miettimään, paljonko siinä näkyivät toimituksen omat poliittiset mielipiteet. Studioon marssitettiin kaksi kokoomuslaista, stand up -koomikko Lotta Backlund ja Business Opportunity Director Olli Rikala. Mielipiteistään varmat ja päällepäsmäröivät kokoomuslaiset jyräsivät nuoret ja epävarmat teoreetikot kymmenen-nolla - lopputulos oli aivan varmasti toimituksen tiedossa, kun keskustelijoita oli valittu. Toinen keskustelijoista on ammatiltaan stand up -koomikko, herranen sentään! Keskustele nyt sellaisen kanssa. (Joskin ollakseen esiintyvä koomikko Backlundin ulosanti oli yllättävän mälsää. Mutta eipä vitsien kertominen Spede-maassa kerrokaan mitään argumentoinnin tasosta.)

Rikalan ylimielisyys taas oli niin masentavaa, että on hiukan oudoksuttavaa puhua mistään keskustelusta. Hän vain lateli ja määräili. En ikinä haluaisi tämän ihmisen kanssa samaan työpaikkaan! Ajatuskin värisyttää. Ja hänellä oli Suomen lippu rinnassaan! Vähän rajaa!

Keskustelu kiertyi nopeasti perustulon ympärille. Olen itse täysin perustulon tai kansalaispalkan kannalla Virenin ja Korhosen tavoin, mutta Rikala ja Backlund olivat sitä mieltä, että se tarjoaa vain mahdollisuuden joillekuille laiskotella ja olla osallistumatta yhteiskunnan rakentamiseen.

Omasta mielestäni - ja pettymyksekseni Viren ja Korhonen eivät osanneet tätä sanoa niin että Rikalankin kaltainen yksioikoinen bisnesnero olisi sen tajunnut - kansalaispalkka nimenomaan ajaa ihmiset työn tekoon, koska samalla poistuvat tuet. Pelkällä perustulolla ei elä kuin Ville-Veikko Hirvelä, koska samalla poistuvat - usein monimutkaiset ja prosessin kannalta nöyryyttävät ja turhat -toimeentulotuet. Rikala esitti - omasta mielestään ilmeisesti vakuuttavasti - laskelman, jonka mukaan 600 euron perustulo kaikille maksaisi saman verran kuin Suomen valtion budjetti. Hänelle ei sanottu, että budjetista pitää samalla vähentää kaikki toimeentulotuet ja asumistuet sekä niiden maksamiseen ja valvontaan käytetyn hallinnon kulut. Sen olisi luullut tukkivan ei-stand up -koomikon suun vähäksi aikaa.

Mutta ei. Viren ja Korhonen eivät pystyneet tarjoamaan kelvollisia argumentteja kelvollisesti esitettynä. En voi sille mitään, että mietin, että varsinkin Virenin tulisi mennä puhekoulutukseen, jotta hän pääsisi narinastaan eroon. (Sama asia on vaivannut aktivistihaastatteluja aiemminkin. Päivärinnan ohjelmassa nähtiin taannoin joku kaveri, jolla oli kiusallinen maneeri nuoleskella huuliaan koko ajan. Olen aivan varma, että ohjelmassa erittäin aggressiivisesti käyttäytynyt Päivärinta oli tarkoituksellisesti valinnut haastateltavaksi tyypin, joka näyttää telkkarissa hölmöltä. Onneksi Rikalallakin oli omat kiusalliset, niinistöläiset naaman kiristys ja kurtistus -maneerinsa, jotka toivat säröjä hänen Komea ja Menestyvä -lookiinsa.)

Asia on syvempikin. Prekariaatin tavoitteista ei tule mitään, jos niistä ei osata puhua. Yhteiskunta suosii näkymistä ja gestiikkaa, kirjoitettu sana ei ole enää mitään. On erittäin ikävää, että lipevät kokoomuslaiset tulivat studiosta ulos voittajina. Keskustelu meni liian pitkälle teoreettiseen pohdiskeluun. Backlund ja Rikala eivät varmastikaan seuraa keskustelua työn uudesta etiikasta tai ideologiasta, mutta olisi heille vakuuttavamminkin voinut sanoa, että työ ei ole mikään yhteiskunnasta irrallinen osa-alue, josta vain saadaan rahaa, jotta voidaan ostaa kulutushyödykkeitä.

(Toisaalta olen alkanut pelätä, että 1950-1980-lukujen tilanne, jossa ihmisillä oli pysyvät työpaikat eikä niitä vaihdettu hetken mielijohteesta, oli poikkeama monisatavuotisen pätkätyöläisyyden aikakaudella. Muistan jo kouluajoilta 80-luvun lopulta, miten monet luokkatoverit puhuivat jo sellaista työkäsitystä vastaan. Piti olla enemmän valinnanvapautta. Persoonallisuusrakenne muuttuu koko ajan: jossain vaiheessa tulee sukupolvi, jonka edustajista ehkä kymmenen prosenttia saa pysyvän työpaikan. Lisäksi näyttää oikeastaan siltä, että sekä kokoomuslaiset työn pyhittäjät että jatkuvasti kaikkea ylimääräistä puuhastelevat prekaarit ovat samalla puolella: kummankin mielestä työ saa valua vapaa-ajan puolelle.)

Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse tehdä palkkatyötä. Katsokaapa vaikka ystäväni pHinnin mahtavaa nettisivua, pHinnWebiä. Satun tietämään, että ystäväni ei juuri himoitse minkäänlaista työpaikkaa ja hän sinnittelee toimeentulotukien ja muiden turvin ja tekee satunnaisia dj- ja musiikkikeikkoja. Olen aivan varma, että häneltä vapautuisi energiaa - ja nimenomaan sellaista energiaa, josta muut höytyisivät - enempään, jos hänen ei tarvitsisi juosta tuki-instanssien pakeilla koko ajan.

Ja jokainen, joka tuntee minut ja seuraa tätä blogia, tietää, että minullakin on oma osuuteni sellaisessa työssä, josta ei kukaan maksa palkkaa ja jota teen suureksi osaksi ilmaiseksi. Ja silti se hyödyttää yhteiskuntaa, koska se lisää tietoa ympäröivästä maailmasta. Tarkoitan tällä esimerkiksi Pulp-lehteä ja lukuisia kioskikirjallisuuden kartoittamisprojektejani. Isku-lehti taas tarjoaa harrastajakirjoittajille mahdollisuuden saada novellejaan ulos. Lisäksi siinä ilmestyy uusintajulkaisuina ja suomennoksina uutta ja vanhaa rikoskirjallisuutta. Ehkä Rikala ja Backlund eivät varmasti vain ymmärtäisi, mistä tässä on kyse, ja olisivat sitä mieltä, että minun pitäisi mennä mäkkärille töihin. Oppisin tiimityötä.

PS. Enkä myöskään tarkoita, että kaikesta pitäisi hyötyä. Hyödyttömyys pitäisi julistaa hyveeksi. Se voisi olla myös ekologisemman elämäntavan pääpointti. Yhteiskunnan rakentaminen rikalalaisittain lopulta tuhoaa maailman.