Haven't been blogging much lately, due to haste and hurry in work and personal life. I finally made it to the train last Tuesday and gave my first lecture on writing movie reviews. The students seemed nice and bright, as the Finnish youth usually is.
Umm... what should I write about? I'm trying to work at the same time as I'm writing this, so please patient with me, if I seem rambling...
Our YA novel came back, once again, this time with only a short rejection slip: "The text is warm and touching and it contains humour, but doesn't fit in with our publishing line." Okay, thanks.
I've been selling out my principles. I proposed a book on Biblical first names (there seems to be several in English-speaking markets) to a Christian publisher. Now, they do mostly general non-fiction books, but there's a strong Christian undercurrency in most of the books. I felt that I had to give up when I rewrote the sample text (it had been with another publisher for a short while). I had to use "B.C." when I had used "B.P.E." previously. Oh well, it's only a goddamn book.
The paperback line I've been mentioning here from time to time is again slightly closer to existence. The first books could be out next Fall. I'll keep you posted.
We kept a day off from work with Elina to visit Loimaa. I had noticed from a train window that the flea market I've been referring here to as one of the best in Finland is closing down. Elina phoned the place and found out that they are selling stuff out with one euro per bag! We bought nine plastic bags and an old baby carriage with us! The stuff we bought was mainly retro and vintage clothing - I got six or seven new jackets, one very nice suit from the early seventies and three great fur hats, with two from real fur... We are going back in a couple of weeks' time. The sale will be for the end of November.
***
This is mostly about politics. Hope you foreigners read about Russian journalist Anna Politkovskaya's killing.
Anna Politkovskajan murha: ensinnäkin tuli huono omatunto siitä, että itse kirjoittelee tämmöistä liirumlaarumia ja toisaalla joku tapetaan sen vuoksi, että hän kirjoittaa minkä näkee ja kokee oikeaksi. Toiseksi alkoi ehkä ensimmäistä kertaa elämässä tuntua siltä, ettei ehkä kannattaisi mainostaa olleensa kommari ja että kokee nostalgiaa mennyttä Neuvostoliittoa kohtaan. En tietysti tiedä, millainen maailma olisi, jos bolsevikit eivät olisi tehneet vallankumousta vuonna 1917, mutta aivan selvää on, että Venäjän nykyinen alennustila on melko suoraan syytä neuvostohallinnon virheistä.
Toisaalta eräs ystäväni totesi, että Venäjällä vallitsee tällä hetkellä samanlainen rosvokapitalismi kuin esimerkiksi Villissä Lännessä 1800-luvulla. Nyt Yhdysvalloissa on vakaa demokratia (tästä voisi tosin moni olla eri mieltä), ja Venäjä seuraa perässä 50-100 vuoden perästä. Anna Politkovskaja tuskin ilahtuisi tästä analyysista. Mutta se voi silti olla oikea. (Ystäväni oli seurannut Virossa itsenäistymisen aiheuttamaa huumaa 90-luvun alkupuoliskolla. Hän oli tuntenut terästehtaan omistajan, joka oli rahan huumassaan myynyt kaikki tehtaan laitteet Ruotsiin, vaikka tehtaalle tuli koko ajan tilauksia ja työntekijöitä oli kymmenittäin.)
***
Rupesin kirjoittamaan tätä ennen kuin tulos (jippii!) varmistui, mutta menköön nyt kuitenkin:
Hedelmöityslaki: oi voi, mitä argumentteja vastapuolella on. Joku kansanedustaja (Kari Kärkkäinen?) oli todennut, että nykyinen liberaalivihreys on miesten alentamiseen tähtäävä hyökkäys (tai jotain sinnepäin). Miesten itsetunto on heikoilla, kun he tuntuvat ajattelevan, että vain laki estää naisia hylkäämästä miehiä kokonaan. Välillä tuntuu myös siltä, että jotkut ovat sitä mieltä, että naiset, joita uusi laki koskisi, lyöttäytyisivät yhtäkkiä miesten kanssa yhteen, kun laki kieltää heiltä lasten tekemisen - hyökkäys miehiä vastaan loppuisi kuin seinään!
Mietin kyllä myös Bertrand Russellia tänään. Hänhän sanoi joskus, että on epäloogista todeta, että lasten on oltava kiitollisia vanhemmilleen siitä, että hän on olemassa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment