Discussion on spam and work

We had a small discussion on spam e-mails and related stuff with my friend Jussi (in Finnish, unfortunately). For those who are interested I copy here the discussion we had. It's interesting, even though I say it myself, account of authorship's historical roots and vanity presses. I'll develop these thoughts later on - in English.

Jussi:
"Muuten, blogissasi ollut spam-posti oli hieno - kopioin sen itselleni omaan "spam-viestit"-tiedostoon...kaikilla harrastuksensa, minulla spam-viestien kerääminen."

Minä:
"Hieno harrastus! Siitä voisi toimittaa kirjan... hih! Kaikesta voi tehdä työtä, olen ihan samaa mieltä. Minä en pysty erottamaan harrastuksia ja työtä millään tavalla toisistaan. Mistä tahansä asiasta voi tehdä työasian. Mistä tahansa voi tehdä kirjan. Mutta eikö olisi hieno: "Spam Anthology" tai jotain muuta. Sen nimi voisi olla vaikkapa "Corporation Near Class", taannoisen mestariteokseni tapaan!"

Jussi:
"(Tosin ei se ole harrastus, se on työtä!!). Lisähuomio: post-fordistisessa yhteiskunnassa harrastaminen on usein työtä. Vrt. esim. me molemmat, jotka kirjoittaisivat kuitenkin, vaikka harrastuksena, nyt kuitenkin työkseen."

Minä:
"Onhan kuitenkin aina ollut ns. harrastuskirjoittajia, jotka eivät ole ikinä edes ajatelleet, että kirjoittaminen voisi olla myös työtä. (Kukahan on ollut ensimmäinen pöytälaatikkokirjailija? Säilyneet päiväkirjat ovat usein olleet kirjailijoiden päiväkirjoja - mutta kuka on ensimmäisenä kirjoittanut runoja ja mietelauseita ja lyhytproosaa ilman ajatustakaan, että joku niitä julkaisisi? Tässä on se ongelma, että ennen vanhaan - varmaan vielä 1700-luvun lopussa - suurin osa kirjoista oli joko omakustanteita tai jonkun yritteliään one-off -liikemiehen tai mesenaatin julkaisemia. Kirjapainot olivat kustantamoita, mutta luulen, että ne toimivat aika paljon vanity press -periaatteella (mikä tarkoittaa sitä että nyt ollaan vain palaamassa 1500-1700-luvuilla vallinneeseen tilanteeseen), eli kustannuspäätöksiä ei tehty moderniin tapaan, jolloin ei ollut myöskään tarvetta tehdä kirjallisuutta, jota ei ikinä alistettaisi kustannuspäätösten alle. Pysytkö perässä? Eli pöytälaatikkokirjailijuus syntyy vasta samaan aikaan modernin kustannustoiminnan kanssa - ja tietysti modernin taiteilijuuden ja asiantuntijuuden eli porvarillisen julkisuuden kanssa. Eli pöytälaatikkoon kirjoittaminen on historiallisena ilmiönä olennainen osa modernia subjektiutta.)"