Blogit ja parodia

Lueskelin sattumanvaraisesti paria suomalaista blogia Sediksen linkkien kautta. Uusi maailma aukeni: maailma, jossa ei ole muuta kuin blogeja ja niiden semanttista pyörittelyä. Huomasin miettiväni, eikö kukaan huomaa, että blogien häviö on jo lähellä. Mielessä nimittäin käväisi vanha totuus, jonka mukaan parodia ja varsinkin itseparodia ovat merkkejä siitä, että jokin ilmiö on menossa mailleen. (Toisaalta parodia on aina säilyttävää, konservoivaa, ja sikäli se on myös merkki siitä, että jokin ilmiö halutaan säilöä sellaisenaan.)