Bad, bad day

Two books went bust today. Our YA novel was turned down by a biggish publishing house today (via e-mail! what nerve!) and another publisher returned our offer about a book on Biblical first names.

Well, a writer friend said later when I complained about this over e-mail that the biggish publishing house is a conservative one, which probably explains why they wouldn't touch a book about the homosexuality of a young girl's dad. At least that's what I keep telling myself.

Poetry blog

Decided to launch a blog for my poetry after all. They seemed a bit inappropriate here. The new blog, called Min Dikt (My Poetry in Swedish, that is, after the first collection of poems by the Finnish-Swedish Elmer Diktonius in 1921), is here.

(Hey, by the way, here's an article of mine about Diktonius. He's also in the picture, as you might've surmised by now.)

The project

Umm... where to start? Okay, the project that we were supposed to be doing until our asses dropped off (or something to that effect) has been postponed. It's now due to be published next Fall.

So, now I could start blogging again. Where to start? I'm reading - again for professional reasons - John Gardner's almost awful James Bond entry, The Icebreaker (the one with Bond in Finland). It's boring, yet somehow pretty fluent. I've been told that Gardner was a really wonderful spy and thriller writer, but he went strictly downhill after signing to write James Bonds.

What else? Haven't really slept last night, so won't brag much now. Will be taking a shower soon, then having a cup of tea. Am writing an article about erotica writers and Marmite - not in the same article! Am listening to seventies' Nigerian funk - great stuff! Soon I'll be going to get Kauto from daycare. So, bye bye for now!

Busy, busy world

Just wanted to let you know that I'm working on a project in a quite tight schedule, so I'll have to cut the blogging down a little. I'll let you know in due time when everything's finished.

Here are some starred reviews for some books I've read and am reading (out of five):

T. Jefferson Parker: California Girl **** (starts slowly, but builds into a very effective tale of hippie age syndromes)
Ken Bruen: Rilke On Black ***½ (my first; could've preferred tighter plotting and less cultural references - after all, it's a book with a moron in the lead!)
Alistair MacLean: The Guns of Navarone **** (as some of you may remember, I've been having my doubts of MacLean: I read him in my teen years and liked him, but then I got intellectual and declared being bored with this type of thing; now this is work-related [will post later on this] and I find myself enjoying the quite crisp, yet literal style)
Edgar Allan Poe: collected short stories *-***** (the best being, in my mind, "William Wilson" [will post about this later on])

Okay, now back to the project No. Uno.

Velvet Underground ja Gor

(English summary: this is about the name of the band Velvet Underground and the Gorean society that lives somewhere in the net. It's a comment I sent to the Helsingin Sanomat newspaper and two articles they had published. They didn't use my comments. It's really nothing important, though.)

Tony Conrad muisteli Harri Römpötin jutussa (HS 17.11.) Velvet Underground -bändin nimen historiaa - hänenhän on usein väitetty keksineen yhtyeelle nimen. Conrad kuitenkin vain kertoi jättäneensä samannimisen kirjan treenikämpälle. The Velvet Underground oli vuonna 1963 kioskipokkarina ilmestynyt reportaasikirja, jossa floridalainen toimittaja Michael Leigh tutustui ajan suosikkipuuhaan, vaimonvaihtoon eli swappingiin, erilaisissa asiaan vihkiytyneiden kerhoissa ympäri maan. Kirjassa oli itseään lääketieteen tohtoriksi tituleeranneen Louis Bergin esipuhe, jossa hän tuomitsi kansakunnan perversiot ja vertasi niitä muun muassa sotaa edeltävässä Saksassa rehottaneeseen dekadenssiin. Pokkarin kannessa nähdään piiska, fetisistinen nahkasaapas ja naamari, jotka ovat varmasti vedonneet Lou Reediin ja kumppaneihin. (Kuva täällä.)

Jussi Ahlroth taas kirjoitti lauantain lehdessä Visual Life -keinoelämästä ja mainitsi sen piirissä asustelevat goreanilaiset. Oikea termi olisi varmasti gorilaiset, koska sana viittaa John Norman -salanimellä ilmestyneisiin Gor-fantasiaromaaneihin, jotka ovat jo 60-luvun lopulta saakka kuvanneet planeettaa, jonka kulttuuriin kuuluu naisten täydellinen alistuminen. Suomentamatta jääneet Gor-kirjat ovat olleet jostain syystä juuri naisten suosiossa alusta alkaen ja tähän liittynee myös Ahlrothin mainitsema gorilaisten yhteisö.

Editing a pulp anthology

I've been compiling an anthology of old pulp fiction stories by writers from the Turku region. The book will be published by Pelipeitto next March and it will also feature a bunch of new writers, such as Boris Hurtta, Markku Soikkeli and Sami Myllymäki, and perhaps Kirsti Ellilä. There are also some old stories by such present-day veterans as Pirkko Arhippa and Totti Karpela.

But there will also be four or five stories from the thirties and fourties (well, at least three). I've tried to gather information about the writers' heirs. It seemed to be very difficult at first, when I tried to go the legal route, through magistrates and such, but then it clicked: I just googled. Well, it wasn't as simple as that, but it proved to be more fruitous than I first thought. I've managed to secure the rights for a story by Aake Jermo and will be phoning for some others next week. There was just one writer about which I'm not so sure what to do: there are three heirs, two daughters and a son. One daughter is suffering from a bad case of dementia and the other daughter and the son don't speak to each other. I talked to the son and he said everything's okay, but you'll have to ask the other daughter first. "But don't say anything about me or it backfires. She's a nuisance, totally unpredictable."

I didn't phone the other daughter, as I wanted to hear what the publisher had to say about this. Can we go only on the base of the son's okay? I'd really like to print a story by the said writer and wouldn't want to tackle with the bitter and angry heirs. The son said that his father would've been delighted to hear someone wants to reprint him, but it seems that not everyone thinks so.

Runoja/Poetry

I've been writing quite a lot poems lately, but haven't posted them here. I've been also thinking about setting up a (yet another!) blog for these poems. They do get in the way, don't you think?

Maksukehotukset putoilevat taivaalta,
syli on täynnä, kertaheitolla
tehtyjä valheita, pankit ovat muistoja vain,
tiliavaimet ovat oleellisia jos haluamme eteenpäin,
taivaaseen, helvettiin, on valta jos haluaa,
ota se pois, itseltäsi ennen kaikkea,
muilta takautuvasti, taannehtivasti,
remburssit heijastuvat seinään, liiketoimintakieltoon
on asetettu vain joitakuita, joita et tunne
etkä tule ikinä tuntemaan,
vaillingit lankeavat, vekselit tuleentuvat,
aikamme on täynnä totuuksia,
kuka niitä kuulee, napsii ilmasta,
heijastuu seinälle, metsän kaltaisena.

***

Heijastu seinälle, ammuta itsesi taivaalle,
kuoleman kaltaiset olotilat, ktooniset murrosikäiset,
ktooniset kuoleman kaltaiset nuorison käsitykset,
meillä on muovipusseja kivesten tilalla,
kauniit kukat käsissä, kuljemme kohti mitä sitten ikinä kuljemmekin,
muovipussit katatooniset, minun katatoniani,
oi katatonia, onni on maratooni juostuna ja piestynä,
keskittyminen kannattaa aina, keskittäminen on jo asia erikseen,
mene ja tee mitä pitää tehdä,
miehen osa, naisen vaisto, siitä välistä on löydyttävä jotain,
arvotontakin se saa olla,
kuinka minä tämän päätän, on ihan oma asiani,
hiukan dokumenttia, hiukan romanssia, eikö jätkä tajua mitään,
keskusteluista palasia, hyppäävät miehet, pomppivat naiset,
naiset katatoniassa, miehet perässä juoksemassa,
härät Pamplonan,
maagisuus on viimeinen toivomme.

***

Haluatko säästää muutokset, tallettaa rahat, viimeiset rahat,
varat on kuoletettu tästä päivästä maailmanloppuun,
koskaan et mihinkään pääse käsiksi,
loppu tulee jo ennen kuin olet mielestäsi päässyt alkuun,
lyhyet ilot ovat nautintojasi,
haluatko todellakin säästää itseäsi,
kasvojasi, häpeääsi, muuria jota vasten itket,
kuinka muka voisit tietää
mistä maailma on tullut, tietoisuuteesi,
kamalat väitteet ovat raivattavissa, tiet eteenpäin ja taaksepäin ovat auki,
sivuilta on sinun mentävä,
kuinka sen teet on oma asiasi,
tyttöystävät, siilit, pienet elottomat esineet, luonnonmukaiset,
meillä on niitä kohtaan velvollisuuksia,
moraalista on puhuttu jo maailman alusta saakka,
sitä on tutkittu, etiikkaa, journalismia,
meille on kerrottu paljon, mutta ei vielä oikein mitään,
meiltä on pimitetty paljon oleellista,
kuten jalkojen järjestys öisin, pääministerin sydämen muoto,
sinulle ne on kerrottu, mutta et tiedä mitä tiedolla tekisit,
myy ne, myy ne mustassa pörssissä, myy ne kaikille, kenelle tahansa,
saat korvaukseksi maailman mustan silmän.

***

Kaikki ajatukset, kulkevat pitkin katuja, katuja kiveyksiä maailmoja,
auringot kulkevat tuosta noin ja takaisin,
hiekkaa on minun suuni täynnä,
auringot auringot, minulla on tarpeita,
väistykäähän vähän, hajaantukaa,
maailmaan mentiin silloin ihan toista kautta,
sikiöt puhuvat pitkin metsiä,
meillä on menoa: matka kutsuu kohti Pariisia,
pariisia, riisiä, paperia pinkka, pinot, pinkat,
rahaa tukoittain, takataskut pullollaan,
takaisin ei ollut enää tulemista, joten lähdimme pois,

auringot ovat lavoilla, niitä pystytettiin illalla,
eilen illalla, muistatko vielä,

sinäkin olit siellä,
minä en, minä olin muualla, kaukana ratsastamassa, horisontissa,
taivaanrannassa, taivaallako on ranta,
kuka sen on keksinyt,
nouskaa ylös, metafora on tarpeeton tässä yhteydessä,

jonkinlainen järjestys on säilytettävä maailmassa.

***

Maailma kuiskaa korvaani:
lähde maailmaan, maailmasta,
pois, kokonaan, kausittain,
minulla on vastuita joita en voi välttää.
Minun on oltava muualla kun sinä olet täällä.
Vieressäni. Vieressäni lepää myös suuria kissapetoja.
Ne ovat valmiina.
Kuka muu on valmis.
Minusta tämä ei tunnu enää miltään.

***

En ole osannut järjestää sanojani oikein.
Joskus osasin. Silloin maailmakin oli toisenlainen.
Lapseni kysyy minulta: mitä toi tekee,
enkä osaa vastata koska en tiedä mikä on "toi",
salaperäinen tuo, kaukana kaukana oleva otus, olio,
viime kesänä nähty haikara,
katoilla pesivä outolintu,
viime kesänä koettu outous, toissapäivänä aamulla eilen illalla
ollut väsymys,
toinen lapseni sanoo minulle että toinen lapsistani näyttää pöllöltä:
linnut siis kulkevat mukanani tästä iänkaikkiseen.

***

Mikä heittyy seinälle, piirtyy mieleen, mikä heittyy mieleen, on piirretty
ikiajoiksi sydämeen. Mikä maailman banaalius siinä tuntuu.
Kukka on kaunis kuin sydämesi,
rakastuminen on ollut maailman ajoista asti tunnettua,
tutkitaan sitä, niin kuin journalismia tai etiikkaa,
maailmanräjähdystä, näinkö systeemit loppuvat, ihan tuosta vain,
isolla pamauksella vai olemattomalla pierulla,
pierukin on sana jota et välittäisi käyttää,
sinulla on käskyvalta, sidottu, ratkaisu-,
avaimet oviin joiden takaisesta maailmasta et tiedä vielä mitään,
tiikeri vai nainen, nainen vai tiikeri,
kummasta astut, hehe, siinäpä sinulle dilemma, varsinainen ongelma,
ratkaise se ja olet oman maailmasi valtias.

***

Vaimoni kirjoittaa kännykällä,
linnut kirjoittavat itsensä,
glöginmaistelu saa jäädä,
kupit ovat tyhjentämättä, vaimolla on pyyhe pään päällä, turbaanina,
se tuskin on ideologinen kannanotto,
harmillisesti maailmasta poistetut tilanteet.

***

Keskusteluryhmä on lakkautettu, sanoo kirjallisuuteen keskittynyt nettisivu.
Se on minusta jo jonkinlainen paradoksi,

rautateitten kaltainen poliittinen manifesti,
linnut ja puitten lehdet ovat valmiita protestiin.

From Lumière to Tawny Kitaen

Recent films seen:

on Monday, Just Jaeckin' s (of the Emmanuelle fame) Gwendoline. It's based on John Willie's famous bondage cartoon from the 1930's, but takes many liberties with the original text. The film was probably made in 1984 to capitalize on the success of Spielberg's and Lucas's Raiders of the Lost Ark: there's the same locale in South-East Asia, the same cynical hunk adventurer (played by very handsome Brent Huff). The sadomasochist imagery, however, was pure Willie and Jaeckin who'd directed also The Story of O couple years earlier. I don't know if this was a good film or not - it has a pretty big budget and lots of action going on, but the erotic content - save the sadomasochism - is pretty naïve and laughable. Tawny Kitaen in the lead has a stupid 80's haircut - but then again she was the wife of the Whitesnake lead singer! The Finnish censorship had been quite harsh on this and several of the fighting scenes had been cut severely. It was enjoyable and funnily entertaining, though, and the audience was having lots of fun - they even started applauding and clapping hands when the film was over!

On Wednesday, the reconstruction of the first film screening ever showed in Finland. This was already in 1896, in Helsinki's Kaivohuone, and consisted of the films by the Lumiére brothers. The Finnish Film Archive had done some research and ordered the most likely films from the Lumière estate. The new screening consisted of 22 films and was accompanied by the lecture of archivist Juha Kindberg. There was one very interesting point in the lecture: The most famous train-arriving-on-a-station film wasn't the first film ever, as is often being said, as it was possibly made only in 1897, based on the the age of the Lumière kids shown in the picture. Lumières had made earlier some train films and one of these was shown yesterday - it wasn't as striking as the most famous one, which probably explains the error is still prevalent.

Some other, rather trivial points: the Lumière films seemed to be precursors of many home movies to come. Maybe someone could write a history of home movies and start it from Lumière (and perhaps some others who preceded them; I haven't seen enough specimens to really suggest anyone). It would seem that the same narrative regulations are at use both by Lumière and many 8mm and VHS photographers who capture only random shots of family and domestic life and travel scenes.

Lumières didn't really succeed at bringing humour to their pieces. Especially the slapstick scenes are very, very bad. However, one of the films that shows some soldiers trying to get up on a horse reminded me of Spede Pasanen (note to foreigners: Spede Pasanen was a famous Finnish TV and movie humourist; not a very good one, in my mind). The gag just keeps going on and on and on... Vesku Loiri tai Simo Salminen olisi hyvin voinut olla siinä hyppimässä hevosen päälle.

Keskustelua Valkoisesta kaupungista ja ideologiasta ja elokuvien poliittisuudesta

Kävin katsomassa Aku Louhimiehen Valkoisen kaupungin ja kirjoitin siitä arvion, joka ilmestyy jonkin ajan kuluttua Peili-lehdessä. Postitin arvion ystävälleni Jussi Parikalle ja sähköpostissa kävimme seuraavan keskustelun, joka alkaa sitaatilla jutun lopusta:

Olisin vain suonut, että Louhimies viimeinkin luovuttaisi itsestäänselvistä kulttuurisista viittauksista, joihin hän on ollut Levottomista asti rakastunut: siinä oli Camus ja Sivullinen, tässä Scorsese ja Taksikuski. Alun monologi on suora kopio Robert De Niron monologista, mutta Scorsese osasi Taksikuskissaan sijoittaa De Niron hahmon hajoamisen kiinnostavaan ideologiseen kehykseen.

- hyvä juttu, tuli mieleen, että eikö Louhimiehen taksikuskin maailman valuminen tyhjiin sijoitu kovin mielenkiintoiseen yhteiskunnalliseen taustaan, ts. 90-luvun jälkeinen lama, yms.? Siis myös ns. "ideologinen" kehys? t.jussi

Joo, mutta se ei käy tarinasta ja elokuvasta mistään ilmi.
juri

sitä ei eksplikoida esim. sanoin, mutta jokainen katsoja, jolla hiukan "taustatietoa" voi ajatella tämän linkin. lisäksi: mitä kulttuurintuote ilmaisee ei ole vain jokin tietty sisältö, tietty teesi, ideologinen ajatus (vaikkapa:uusliberalismi ajaa ihmiset kaaokseen), vaan koko elokuva on ilmaus, osa sitä yhteiskuntaa jossa se syntyy. eli leffa ei representoi aikaansa, vaan on sitä.Esim.: synkkä elokuva ei heijastele aikaansa, vaan "aikakausi" koostuu juuri näistä elokuvista ja muista ilmauksista, jotka eivät ole siitä irrallisia.näin siis itse ajattelisin! t.j.

Joo, olet varmasti oikeassa, mutta sehän tarkoittaisi sitä, että kritiikille ei jäisi tilaa. Ja täytyy taiteilijan edelleenkin silti osoittaa jollain tavalla se, että hän on itse tietoinen siitä mitä hän aikoo omalla teoksellaan sanoa ja osoittaa että hänellä on siihen keinot ja taito. Mutta tiedän kyllä, minulla on taipumus heittäytyä vanhanaikaisen ideologiseksi tämmöisissä kritiikeissä, mikä tekee minusta aikamoisen jäärän. Mutta minähän olenkin vanha kommari!
juri

joo, monet filmit voi ehkä ajatella ns. mikropoliittisiksi, eli vaikka ideologinen teema jää lausumatta niin niiden audiovisuaalinen ilmaisu voidaan tulkita tietyllä tavalla esteettis-poliittiseksi. Tähän Godard taisi tavallaan viitata kritisoidessaan sitä Fahrenheit-leffaa, Michael Moorea: se on lausutusti anti-Bush, mutta ilmaisultaan aivan samaa - ts. käyttää samanlaisia av-muotoja, jotka implikoivat tietynlaisen havainnon mikropolitiikan kuvan ja äänen tasoilla...mutta en minäkään ideologiakritiikkiä vastaan ole! :-)t.j.

Ymmärrän ajatuksen, mutta tuntuu Louhimiehen kohdalla hiukan kaukaa haetulta... sen ilmaisussa ei ole mitään erityisen haastavaa, jonkalaista Godard varmasti kaipaisi. Ja leffa on sitäpaitsi kuvattu digikameralla - eli siinä on Godardin mukaan pelkkää positiivia, eikä negatiivia, mikä heikentäisi sen ideologista (mahdollista ideologista) sisältöä. Ja kyllähän minä nautin siitä, että elokuvista löytyisi hedelmällisiä ristiriitaisuuksia, jotka tekisivät niistä mahdollisesti subversiivisen, mutta tästä ei löytynyt sellaista, ei sitten millään. Olisin voinut olla elokuvaa kohtaan paljon ankarampi jos olisin halunnut.
juri

joo, enhän minäkään tätä leffaa ole nähnyt, joten spekulointia sen tv-sarjan perusteella, lähinnä. Itse väittäisin, että teemasta saisi paljon irti - poliittistakin, ei ideologista ehkä. Ja Godardin digi-kritiikistä olen kovin eri mieltä...toisin kuin joku von Bagh... t.j.

***

(Kirjoitin vielä vastauksessa siitä, että Valkoisesta kaupungista saisi varmasti kiinnostavan analyysin - esimerkiksi siitä, miten elokuvassa kuvataan katsomista - mutta sen paikka ei ole keskipitkässä, noin 3000 merkin pituisessa arvostelussa. Valitettavasti tämä viesti katosi sähköposteja tuhotessa johonkin, joten sitä en pysty enää rekonstruoimaan.)

Vanhaa suomi-pulpia

(English summary: I read some old Finnish pulp stories.)

Lueskelin junassa joitain vanhoja kotimaisia lukemistolehtinovelleja. Olavi Tuomolan "Hantshungin kultainen buddha" (Musta Kuu 1/1945) on kohtuullinen pulp-seikkailu Pertti Kaarna -nimisestä kapteenista, joka sekaantuu Kiinassa seikkaillessaan uskonnollissävytteiseen kapinaan ja saa käsiinsä vahingossa buddhapatsaan. Tuomola oli forssalainen, mutta toimi Turussa muutaman vuoden ajan asianajajana.

Olavi Linnukselta pistelin kaksi novellia, joista toinen oli aiemmin mainitsemassani Keltainen kotka -korsulehdessä. Kummassakin novellissa seikkailee komisario Vahtonen, joka oli Linnuksen vakiohahmo romaaneissakin. Tarinat olivat lyhyitä ja ihan kelvollisia murhamysteereitä. Keltaisessa kotkassa ollut tarina (sori, en muista nimeä!) käytti hyväkseen, ehkä vähän kömpelösti, suomalaisten ennen sotaa vallannutta intoa muuttaa Amerikkaan. Tarinassa "Kuolemanuhka saharakennuksen kellarissa" (teoksessa Hiljainen yö, toim. Outsider, Lehtiyhtymä 1944) Vahtonen kaapataan - hänelle on varattu mielikuvituksellinen kuolema.

Aake Jermolta on samaisessa Hiljainen yö -kirjassa novelli nimitarina, joka on ronski juttu toimittajasta, joka sekaantuu puolivahingossa salakuljettajien bisneksiin. Hiukan hätäinen, mutta kohtalaisen sujuva. Suomen kirjallisuus ei ilmeisesti menettänyt mitään, kun Jermo hylkäsi jännityskirjallisuuden. Jermo toimi myös Turussa ,40-luvulla toimittajana, mm. Uudessa Aurassa.

Luin myös kaksi Osv(ald). Rahkosen novellia. "Liian monta onnettomuutta" (edelleen Hiljaisesta yöstä) oli juttu nuoresta toimittajasta, joka selvittää perheessä peräkkäin tapahtuvat kolme murhaa. Klassisen perinteen ihailijat pitäisivät monia novellin juttuja huijauksina, ja vähän minäkin. Hauskempi oli "N:o 13" (teoksessa 14 matkustajaa, toim. Outsider, Lehtiyhtymä 1945), joka oli amerikkalaistyyppinen juttu insinööristä, joka kehittää uudenlaisen taistelukaasun. Hiukan hatusta tempaistu suurrikollinen N:o 13 anastaa kaasun kaavan, mutta jää jalkoihin...

Holger Harrivirralla, joka paremmin tunnetaan suomalaisen elokuvan uutterana kameramiehenä (hänellä on alan muistelmat Lykättävät lyhdyt ja kannettavat kamerat, 1983), oli novelli "Mies putosi pikajunasta...", niinikään jo mainitussa Hiljainen yö -kokoelmassa. Se on ihan ookoo tarina ruumiista, joka löytyy ratapenkalta - missä on murhaaja?

Kompleksi remix

Here's an e-mail I received from my friend pHinn:

Here is our brand new remix for Boys of Scandinavia's (http://www.myspace.com/boysofscandinavia) 'Dead End Beat'. It's downloadable for a limited time only, so try to check it soon...

http://www.phinnweb.org/kompleksi/temp/Kompleksi_RMX_-_Dead_End_Beat_-_131106_Master.MP3

Sandra Scoppettone on Dan Brown

I went over to Sandra Scoppettone's blog via Lee Goldberg's blog and noticed this comment which struck me as pretty accurate:

I do pray that The Da Vinci Code clones will disappear. They aren’t real writers. In my opinion they’re opportunists. I don’t know what to call the agents who want/expect writers to imitate Dan Brown. Maybe stupid is the word.

***

It was Father's Day today. (I don't know what the exact English word is.) Got three (!) cards and two presents from Ottilia and one card and one present from Kauto. It was nice and sweet, even though with those two kids it's impossible to have the day only to yourself, even though there's one other parent in the house alongside yourself. Nevertheless, I love them very much. Don't know what I'd do without them. (Well, I do, but you know what I mean.)

Am going to Helsinki to shoot this year's last insert for the TV show I've been doing some stuff. It's maybe my last. I think I reported a while back that the show was to be aborted (after a measly year!), but I heard only recently that it's going be on production for the coming Spring after all. We'll see if I'm in or not.

You may remember about me ranting about a small town of Loimaa and its flea markets and charity shops. Well, one of them - the best of them - is closing down. (Did I mention this already?) We went there for the last time (well, you never know) and still found some stuff. We are (Elina and I, that is) also making an article about the change in flea markets in Finland in the last ten years. The closing down of the charity shop in Loimaa is the signal: the times, they are a-changin'. There will be no more these cozy and messy shops, only sterile and uninteresting and chaotic flea markets where you'll put your stuff up for others to sell.

Susanna and Tero were there taking pictures. They do great work and would post some of them here, but they haven't mailed them yet. Which reminds me that I haven't posted any pictures from our holidays and weekends at the cottage. Should, any of these days. Kerrankos meikäläisen jotain pitäis, as the Finns say.

Over 20 blonde jokes at Duane Swierczynski's blog.

This and that: quick observations, in many languages

1. I just can't approve of Saddam being killed. A state cannot, must not kill its own citizens. (And there's also the logical fallacy that was pointed out by Finnish philosopher Tuomas Nevanlinna in today's Nyt supplement: death sentence does only what's evitable anyway and it also saves the person from suffering. It has also been mentioned that it's convenient for the US administration that Saddam cannot now be questioned about the US support he got while gasing the Kurdi people.)

2. Listening to Peaches's Fatherfucker. Great stuff.

3. T. Jefferson Parker's California Girl is a bit slow.

4. Ensi viikolla Avanto-festivaali ja vuoden kulttuuriteko: Sähkömetsä-sarja, jossa on suomalaisen kokeellisen elokuvan koko historia!

5. Dokumentti Petteri Jussilasta viime tiistaina on ollut upeinta suomalaista tv-ohjelmaa vuosiin! Absurdi, pelottava, järkyttävä - kuin toisesta maailmasta.

Edit: Otin Kuros-kohdan pois, koska aloin tuntea itseni tyhmäksi höpöttäessäni sellaisia.

Outsiderin Atoroxin edeltäjä

(English summary: this is about a pulp magazine story that I recently found. It's a precursor of the Atorox robot stories by the same writer, hitherto unreprinted.)

Käväisin eilen yliopiston kirjastossa tutkimassa sinne tilaamiani lehtiä ja muita julkaisuja. En ollut edes muistanut tilanneeni sinne Keltainen kotka -nimistä lehteä - se oli korsulukemisto vuodelta 1943, julkaisijana Lehtiyhtymä. Lehdessä oli pilakuvia, pakinoita, novelleja, sen semmoista. Ei mitään kovin mullistavaa. (Laitan lehdestä myöhemmin lisää kuvia, jahka ehdin.)

Paitsi että sivulta 75 eteen tuli Outsiderin eli Aarne Haapakosken novelli "Insinööri Murron Robomax". Tarina kertoo hiukan sekopäisestä keksijästä, joka kehittelee ihmismäisen robotin, ja kutsuu muutaman tutkijaystävänsä tutustumaan uuteen keksintöön. Robotti ei käyttäydykään aivan odotetunlaisesti... Outsider tarjoilee tuttuun tapaansa loppukäänteen, mutta novelli on aivan liian lyhyt tehdäkseen kovin kummoista vaikutusta.

Kuten kuvasta ja robotin nimestä käy ilmi, kyseessä on lähin esikuva Outsiderin neljä vuotta myöhemmin debyytin tehneelle Atoroxille. On keskusteltu paljon siitä, kehittelikö Haapakoski Atoroxin täysin itsenäisesti vai plagioiko hän surutta ranskalaista Otomox-sarjakuvaa, joka ilmestyi vuonna 1943. Robomax-tarinan perusteella hän plagioi sarjakuvaa saman tien, jos hän vain sai Pic et Nic -nimistä lehteä Suomeen sodan aikana. Jonkin verran epätodennäköiseltä se kyllä kuulostaa. Yhteensattumia on tosin liikaa: Outsiderin paha keksijä esimerkiksi on romaaneissa Minax, ranskalaisessa sarjassa hän on Minuscus. André Mavimuksen ja Roger Roux'n sarjakuvassa Otomoxkin näyttää aika samalta kuin löytyneen novellin Robomax.

















For the record: Simo Sjöblomin dekkaribibliografian mukaan "Insinööri Murron Robomaxia" ei ole julkaistu kirjamuodossa, mutta on mahdollista, että se on ilmestynyt joissain hänen toimittamissaan Outsiderin tarinoita sisältävissä vihoissa. Jos joku tietää, niin ilmoittautukoon!

En tiedä, kuka on tehnyt novellin alkuperäiskuvituksen. Keltaista kotkaa kuvitti paljon Ami Hauhio ja tyyli voisi olla Hauhiota, mutta varma en ole, koska signeeraus puuttuu.

My IMDb

Here's a link to four films I've commented on IMDb. I don't really know what links those four films, but you can find it out yourself.

Buster Keaton commercials

Here's Buster Keaton doing Alka-Seltzer commercials in the late fifties. I like the man's voice and outlook. He could've done - and should've done - better in his late careet. The last film he ever made (hope I'm remembering this correctly) was a 30-minute film with him travelling through Canada in a motorized hand car. (Resiina in Finnish, if you don't get that. I'm not really sure what the actual word for the vehicle should be.) The film is not funny and it's too long - a sad ending to a career of one of the most important comedians in the history of cinema.

Culture-oriented Sunday

Vow! I want more days like this! I had a most culture-oriented Sunday and I felt it was just what I needed. Not much of it was work-related, but maybe it was only for the good.

I saw two films: The Falcons (1970) by the Hungarian István Gaál and The Dark Mirror (1946) by Robert Siodmak. We also viewed the last week's episode of Six Feet Under that I had taped. On top of that, I was able to finish The Lincoln Lawyer. I also had time to start a new book, T. Jefferson's Parker California Girl.

The Falcons was a truly compelling film, something which the theaters don't show anymore. It's a film about training falcons and the best way to interpret the film is to see it as a political satire, with falcons representing the spies and snitches working inside the Communist system and praying on the ordinary citizens (which are symbolized by herons and magpies). The film trusted on the spectator to understand the symbolism and didn't give out any information on the characters and why they were doing what they were doing. There's only one scene in the film that says that falcon farm is owned by state. Other than that, it's just a falcon farm in the middle of Hungarian pusta plains. Strangely compelling and quietly rewarding.

The Dark Mirror, on the other hand, was a nice little film noir from the early-to-middle years in the noir cycle, about identical twins who are played by Olivia de Havilland. The tricks were very good, and so was de Havilland. The plot was a bit forced and the outcome was pretty obvious, even though I had some doubts in the middle as I was hoping for some twists. The ending was forcedly happy, but the photography was very good and there's always something very intriguing about the early noir's fascination with double identities and mirror personalities.

The Lincoln Lawyer by Michael Connelly has been hailed as one of Connelly's best, but I wouldn't say so. It was pretty cool and detached for Connelly, whose series characters, Harry Bosch and Terry Caleb, are quite hotheaded and deeply involved in their cases. In this one, there's not the same dramatic drive. I was hoping that the plot would have more twists (there's a scene in which I thought it would get as complex as the best Bosch novels), but it's surprisingly straight-forward. Nevertheless, a very entertaining and suspenseful novel.

Okay, now I'll have to get back to work.

Connelly's The Lincoln Lawyer

I'm in the middle of reading Michael Connelly's The Lincoln Lawyer which I believe is still his newest one, even though it's from 2005. It's great so far, even though there's a feeling of having read something similar before. I get that a lot when I read thrillers of this kind, but Connelly is so much more engaging than many of his colleagues and his characters are real and vivid and full-blown, not simply cardboard. I'll post later thoughts when I'm through with the book.

I was also thinking that one of Connelly's Harry Bosch novels (The Lincoln Lawyer is a one-off) should be included in the top 10 detective novels list, but I couldn't name a favourite. What's the book that has Bosch investigating kiddie porn? Is it Angels Flight? That could be my choice.

By the way, I've interviewed, via e-mail, Connelly couple of times and had a chance to meet him for a live interview two years back. He's a very nice guy. I was quite awkward in the interview, but could relax afterwards and we chatted for quite a while in a Russian restaurant in the middle of Helsinki.

A song for Anna Politkovskaya

Here's a song Finnish musicians made for Russian journalist and activist Anna Politkovskaya who was murdered some weeks back. Check it out. The song is great and the video has Enligsh subtitles. The English translation (and some other stuff) of the song is found here.