A week ago I was at the festival of Finnish cinema. It focuses mainly on older films. Here are some capsule reviews - in Finnish. I'll have to write about Soviet-Finnish Sampo (1959) later on and in English, since there's an American connection: Roger Corman made his The Day The Earth Froze (or something to that effect) on that.
Mikko Niskasen Sissit: sotakohtaukset olivat hyviä, mutta psykologisoivat kohtaukset olivat aika kankeita eikä kuvaus lottien kanssa vehtaamisesta tuntunut jostain syystä kovin uskottavalta. Hopeaa rajan takaa taas oli hiukan liian lepsu - jos se olisi ollut amerikkalainen elokuva, Speden roolihahmo olisi joutunut venäläisten vangiksi ja muut olisivat pelastaneet tämän. Nyt ei missään vaiheessa ollut tunne, että pojat olisivat olleet todellisessa vaarassa. Uusiaaltomaiset kohtaukset vanhensivat muuten ihan sympaattista elokuvaa. Pankkiaiheinen Syksyllä kaikki on toisin taas oli pirun kankea ja liian pitkä, eikä Niskanen ollut löytänyt siihen oikeata tyylilajia.
Asfalttilampaat oli parempi, mutta siinäkin oli omat ongelmansa: missään vaiheessa ei kerrottu kunnolla, mikä Eero Melasniemen näyttelemää päähenkilöä oikein vaivasi. Katsoja ei päässyt kiinni vainoon, joka häneen Naantalin pikkukaupunkimiljöössä kohdistui. Lisäksi elokuva oli homovihamielinen, ja ehkä monien muidenkin Niskasen tavoin myös naisvihamielinen (mistä juhlittu Pojat on yksi räikeimpiä esimerkkejä ollessaan jopa äitivihamielinen). Tuottajana hääränneen Donnerin näyttäytyminen raiskauksia harrastavana gynekologina oli täysin käsittämätön kohtaus. Mutta paljon oli valmis antamaan anteeksi, kun lopussa soi Oksasen ja Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan - biisi on tehty elokuvaa varten.
Valentin Vaalan Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä sen sijaan oli rikkeetön mestariteos näihin verrattuna, upeasti kuvattu, hienosti näytelty ja mahtavalla draivilla eteenpäin kulkeva tragedia. Sen oli hetkittäin pilata se, että yksi henkilöistä oli nimeltään Roope-setä.
Teuvo Puron Vaihdokas (1927) oli sekavahko mykkäelokuva, mutta kyllähän näin vanhoja elokuvia aina katsoo, kuriositeettinakin. Sen kanssa nähtiin pätkiä kadonneista elokuvista, kuten Puron Sylvistä (1913) ja turkulaisesta äänielokuvasta Sano se suomeksi - jälkimmäisissä pätkissä Rafu Ramstedt teki vaikutuksen hiukan gay-henkisellä esityksellään.
En nähnyt Olavi Kallaksen muutama vuosi sitten löydettyä Miehen vankina -elokuvaa 40-luvulta, mutta juttelin paikalla olleen Tapani Maskulan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että turkulaisten Kivimäen veljesten (Huijarien huvittavat huiputtajat) tuottaman elokuvan käsikirjoitti ja ilmeisesti myös ohjasi Harry Etelä eli Aimo Viherluoto, suosikkini kaikkien kotimaisten pulp-senttarien joukossa. Pentti Viherluoto on kuulemma muistellut, että Aimo-veli olisi kirjoittanut elokuvan käsikirjoituksen. On toivoa, että käsikirjoitus löytyisi Viherluotojen kotiarkistoista.
