The Bookaholics' Guide to Book Blogs

I finally got my hands on The Bookaholics' Guide to Book Blogs (Marion Boyars, 2007). The publisher had asked a permission to cite Pulpetti in the book and I was curious to see what they'd have to say about me.

There were two citations, the first one being about Ki-Gor and the Finnish translation I found in an otherwise forgettable magazine and the second one about Harry Etelä whose horror stories I collected in a small volume last Fall. Pulpetti is in the chapter called "Fan Blogs, Obsessives and the Extreme", which is fine by me. What's simply great is that Harry Etelä gets mentioned in an English book! I'm sure he'd've appreciated. (Here's hoping this will boost the sales, which have been pretty low so far.)

Rebecca Gillieron writes:

For a European perspective it is also worth checking out Finnish writer Juri Nummelin's Pulpetti. At the tender age of thirty-five he has already written a number of books on the history of cinema, rare first names, Western writers and foor, but pulp fiction is his real passion. That he really knows his stuff is self-evident, take a look at this post about finding a rare magazine at a flea market, as you will almost see him salivating, the enthusiasm is so infectious (...)

(...) his blog makes for some interesting reading, if for no other reason that as an example of the in-depth knowledge and passion that fan bloggers have for their chosen field/idols.

There's a slight error. Rebecca Gillieron writes that I'm offering copies of Jungle Stories - a rare pulp magazine! I was only thinking that if someone might be interested in the article about the Tarzan clones in my own pulpish fanzine, Pulp, I've got copies left. (The thing is settled. Rebecca Gillieron said to me in an e-mail that they'd change it for the second printing.)

The whole book seems quite interesting, a bit essayish and humorous, but usually on the analytic side. Lots of citations, which might make for uninteresting reading, if one's not interested in the particular item. The book has chapters on many different types of blogs, some of bthem being very literary, some being very pulpish and trashy (like Bookgasm or Groovy Age of Horror), some being about the whole internet business and the change of book publishing. Sarah Weinman gets mentioned coupla times.

PS. FictionBitch wasn't particularly impressed. Here's James Carson at BlogCritics.

Lukemisto-lehteä sotavuosilta

(About a Finnish pulp mag.)

Olen lueskellut yliopiston kirjastossa Lukemisto-nimistä lukemistolehteä vuosilta 1943-1945 ja tehnyt indeksiä. Kirjoitin tämmöisen viestin Pulpetti-sähköpostilistalle ja muun postitettavan puutteessa ajattelin kokeilla sitä tännekin. Olen miettinyt, että perustaisin oman blogin lukemistoille ja niiden sisältöindekseille, mutta voi olla, että aika paljon saa vetta virrata myllyn alitse ennen kuin se tapahtuu. Tässä ei ole kaikkia lehtiä, palataan sitten niihin... Samoin kuin kuviin.

Tässä vielä maanantai-illan ratoksi indeksiä Lukemisto-lehdestä. Helkkarin mielenkiintoinen lehti - jutut vaikuttavat rennoilta ja hauskoilta ja jotenkin vetävämmiltä kuin monessa muussa vastaavassa kotimaisessa, ja kauhun ja puhtaan fantasiankin määrä ihmetyttää. Tässä on suomalaisen kirjallisuuden vaihtoehtoinen historia!

Kommentteja:

- olen aivan varma, että anonyymin kirjoittama "Vampyyrin orja" on Harry Etelän kirjoittama, juttu ei voi olla kenenkään muun kirjoittama!; Etelällä on lehdissä pari humoristis-romanttistakin juttua, joista "Villin kevään" päähenkilö on ammatiltaan jännityskirjailija!

- Turo Ahva ja Klaus Marno ovat ilmeisesti sama tyyppi, ainakin Kalevi Haikon arkistosta löytyneen summittaisen merkinnän perusteella; en ihmettelisi, tyyli on samanlainen ja silloin kun Ahva kirjoittaa kauhujutun, meininki on samanlaista kuin Marnon jutuissa; Dorton-jutut kertovat hullusta tiedemiehestä, joka keksii aineen, joka lähettää ihmiset toiseen ulottuvuuteen; "Punainen temppeli" on puhdasta fantasiaa, jossa kulkija löytää kadonneen kaupungin ja sen hullun kuningattaren - näitä kun voisi julkaista uudestaan!

- Leni Hoffrén on todennäköisesti Lennart Hoffrén, joka kirjoitti 60-luvulla pari sotaromaania ja julkaisi 60-luvulla omakustannepokkareita (länkkäreitä ja sotajuttuja); hänellä on novelleja 60-luvun Lännensarjoissa hyvin samantyyppisellä salanimellä, nämä ovat enemmänkin romanttisia juttuja

- Ossi Haimi on kaiketi oikea nimi, jos en väärin muista, hän kirjoitti myös salanimellä O. Kaskamo Riksin kirjoissa ilmestyneen Tunturipaholaisen; osa Haimin teksteistä on parodisia ja satiirisia runoja, varsinkin nuo Jali-jutut, joissa hän irvailee kohtuullisen hauskasti ajankohtaiselle politiikalle ja mm. Hitlerille

- Pertti Paakkanen ja Aarre Paakkanen voivat olla veljekset, en tiedä; Fennican mukaan Aarre Holger Paakkanen kirjoitti vuonna 1945 romaanin Kolme kultaista kirvestä (kustantaja Kivi; onkohan fantasiaa?) sekä upean kuuloisen kirjan Nepalin kadonnut rubiini (Pellervo 1948); Pertti Paakkanen esiintyi mm. salanimillä Erkka Kare ja Jack Rogers

- kiinnostava yksittäinen hahmo on Uolevi Kianto, Ilmarin poika! juttu on humoristista kauhua

- Ossi Valle Rahkonen on Osvald Rahkonen, joka jostain syystä pyrki peittelemään etunimeään, hän esiintyi nimillä Osv. tai Osvi Rahkonen

1/1944

Stephen Phillips: Valkoinen kissa
anonyymi [A. Paakkanen]: Partakoneenterä
James Sparrow: "Tervetuloa Floraan!"
Harlekiini: Aatami ja Eeva: draamallinen huvinäytelmä
anonyymi: Keinotekoinen Kalle ja muita koneellistettuja miehiä
Budapestin Juliska: Suuren suosion saavuttanut iskelmä elokuvasta Sininen naamio
Esko Helo: Kullanhimo
Heikki Seppälä: Irinan luostarinmatka
P. Paakkanen: Tri Jarmenin keksintö
Per Erik: Mr. Walsh erehtyy

2/1944

Calami: Herra Eemeli Ounasketo [pakinasarja]
Turo Ahva: Tulisilmän suurin nautinto
Viola Pallas: Angelan unelma täyttyy
Leni Hoffrén: Topin ranskalainen kihlaus
Turo Ahva: Salaperäisen Li Shon arvoitus
Per Erik: Liian hermostunut
A. Paakkanen: Partakoneenterä, osa 2
anonyymi: Kirje sinulle kultaseni
anonyymi: Idylli Nigeriassa
Pentti Kari: Kolmen kuukauden jälkeen
Ossi Haimi: Tyttöni, on jälleen kevät...
P. Paakkanen: Tri Jarmenin keksintö

3-4/1944

Calami: Herra Eemeli Ounasketo
Turo Ahva: Komisario Lane Scotland Yardista
Ossi Haimi: Terveiset kapteeni Juan Burolta
Per Erik: Trevor epäonnistuu
E.F. Benson: Home Sweet Home [klassikkokäännös]
Harlekiini: Elämän linja-autossa; Ampiainen ja minä
Leni Hoffrén: Jorman juttu
Kalervo Kujala: Sätki
Milli: Kestävyyskoe
Jep: Äidin luokse
Turo Ahva: Kaksi herrasmiestä
Per Erik: Kaulahihna
Leni Hoffrén: Kömpelöt kädet
P. Paakkanen: Tri Jarmenin keksintö

5-6/1944

Camali: Herra Eemeli Ounasketo
Turo Ahva: Aavehyena
Ossi Haimi: Kapteeeni Buron terveiset
Per Erik: Kuumetta
anonyymi: Vampyyrin orja [todennäköisesti Harry Etelä; kuv. ei signeerausta, Pentti Viherluoto?]
Milli: Virstan tolpalla
Leni Hoffrén: Karhu Ville
Ossi Haimi: Ihannevaimo
Milli: Pienen pääskysemon voitto
P. Paakkanen: Tri Jarmenin keksintö
Harlekiini: Carmen
Turo Ahva: Salaperäinen suomalainen [kuv. Ahva?]
Turo Ahva: Komisario Virtasen herrasmiehen maine

7/1944

Harry Etelä: Kummituspatsas
Ossi Haimi: Kapteeni Buron terveiset: Pasifisti sai urhoollisuusmerkin´
Turo Ahva: Kohtalon laukaus
Ossi Haimi: Siviilin kirjePer Erik: Kirottu vesisade
Ossi Valle Rahkonen: Laukaus kuului keskukseen
Ossi V. Rahkonen: Tapaaminen
Harry Etelä: Eriskummallinen yö
Turo Ahva: Vain pieni erehdysanonyymi: Kohtalo johtaa

Lukemisto 1/1945; kansi Pentti Viherluoto

Camali: Herra Eemeli Ounasketo
Turo Ahva: Kuoleman portti
Viola Pallas: Kihlajaisilta
Ossi Haimi: Kapt. Buron terveiset 4: Equadorilainen kauneus kukkii Perussakin
Aarre Paakkanen: Sukeltaja
Klaus Marno: Hornansalin salaisuus. Professori Dorton-sarja: Kauhukertomuksia mielikuvituksen rajamailta
Leni Hoffrén: Paluu
Harry Etelä: Öisen myrskyn huminaa (kuvitus Pentti Viherluoto)
Pertti Paakkanen: Kadonnut kultakaivos 1

2/1945; kansi Pentti Viherluoto

Camali: Herra Eemeli Ounasketo
Harry Etelä: Kummituksen morsian
Turo Ahva: Olinko se minä?
Ossi Haimi: Kapt. Buron terveiset V: Minulle yritetään kostaa
Tip-Top: Kauneusuni
A. Paakkanen: Palanut kirje
Ossi Valle Rahkonen: Paljastava rumba
anonyymi: Erään nuorukaisen rakkauskirje
Klaus Marno: Professori Dortonin pako
Pertti Paakkanen: Kadonnut kultakaivos 2
Ossi Haimi: Kirje Jalilta: Uni N:o 1
Pertti Sara: Silmälasit

3/1945

Camali: Herra Eemeli Ounasketo
Harry Etelä: Kummituksen morsian 2
Ossi Haimi: Kapt. Buron terveiset VI: Tarkoitus pyhittää keinot
Klaus Marno: Professori Dorton nousee kuolleista
Pertti Paakkanen: Kadonnut kultakaivos 3

4/1945

O-La: Mies joka sai haastattelun
Harry Etelä: Villi kevät
Ossi Haimi: Kapt. Buron terveiset VII: Lapsellinen juttu
Klaus Marno: Dorton-Wellmont - viimeinen erä
Ossi Haimi: Runoilija Jalin ilmestysuni sanomalehden yleisönosastosta
Pertti Paakkanen: Kadonnut kultakaivos

5/1945

Camali: Herra Eemeli Ounasketo
Ossi-Valle Rahkonen: Kaksi kevättä
Mirva Sammas: On kuollut kylmyys -
Klaus Marno: Dorton-Wellmont - viimeinen erä
Harry Etelä: Villi kevät 2
Paul John-Smith: Kuoleman mestari

6/1945

M.S.: Kukkii tuomet; Juhannusyönä
Leni Hoffrén: Amerikkalaista vauhtia
Ossi Haimi: Kapt. Buron terveiset VIII: Ranskatar on ranskatar; I osa seikkailusta Näkemiin... kohtalo!
Uolevi Kianto: Vanha kummitus
Turo Ahva: "Hain" arvoitus; ilmoitus että Paakkasen jatkosarja Kadonnut kultakaivos lakkaa ilmestymästä
Ossi-Valle Rahkonen: Harmaasilmä

7/1945

Klaus Marno: Punainen temppeli
Ossi Haimi: Kapt. Buron terveiset IX: Näkemiin... kohtalo 2: Minä hymyilen ääneen
Turo Ahva: "Hain" arvoitus 2
M.S.: Kesäyönä
Ossi Haimi: Jali kirjoittaa
Leo Landon: Valkoinen neliöanonyymi: Rosvometsän pojat

8/1945

Klaus Marno: Mestariampuja: kertomus Villistä Lännestä
Ossi Haimi: Kapt. Buron terveiset X: "Espanjan neito ja Espanjan maa... ja niin!": 3 osa seikkailusta Näkemiin.. kohtalo!
Turo Ahva: "Hain" arvoitus 3
Ossi Haimi: Jali kirjoittaa: Taistelurunoilija
Ossi-Valle Rahkonen: Erehdys
Harry Etelä: Kanarialintu (kuvitus Pentti Viherluoto)

Harry Etelää vielä toisenkin kirjan verran?

(This is about the book with Harry Etelä's 1930's horror fiction that I edited a while back.)

Sain lukijalta viestin, että Harry Etelän kauhunovelleja olisi vielä toinen mokoma lisää - ja vieläpä sellaisessa aiheen kannalta marginaalisen kuuloisessa lehdessä kuin Kylän Lehti! Tässä lukijan tekemää listausta ja kuvailua Etelän novelleista - pitää oikein tosissaan miettiä, kannattaisiko tehdä toinenkin Etelä-kirja:

Kuorsaava pääkallo. (Aimo Viherluoto). Ill. by P. Viherluoto. Lukemisto 1945:10 s. 3-5.
Kauhujen orja. (Harry Etelä). Kylän Lehti. Perhelukemista Suomen Kodeille 1938:8.
Raunioiden salaisuus. Kauhumysteerio-novelli. (Harry Etelä). Kylän Lehti. Perhelukemista Suomen Kodeille 1938:12.
Kummituksen morsian - 1 Osa. (Harry Etelä). Lukemisto 1945:02.
Kummituksen morsian - 2 Osa. (Harry Etelä). Lukemisto 1945:03.
Totorin kieli. (Harry Etelä). Ill. P. Viherluoto. Lukemisto 1945:11 s. 3, 6-7, 11, 15.
Öisen myrskyn huminaa. (Harry Etelä). Lukemisto 1945:01

Kylän Lehti. Perhelukemista Suomen Kodeille -lehdessä ilmestyi 30-luvulla lehden parhaimpiin lukeutuvat kauhukertomukset jotka olivat Harry Etelän kynästä lähtöisin. Suomalaiseksi kauhukirjallisuudeksi ne käsittelivät aikakautensa oloissa varsin poikkeuksellista aihatta, vampyyriä riehumassa Suomen suviyössä.Kertomus Raunioiden salaisuus. Kauhumysteerio-novelli Kylän Lehdessä 1938:12 kertoo tarinan haamuvampyyrin ahdistelemasta naisesta.Paljon merkittävämpi on kuitenkin ihka-aito supisuomalainen vampyyrikertomus, tarina Kauhujen orja KL 1938:8. Siinä kerrotaan kuinka "räätäli", kuten kyläläiset vanhaa vampyyria kutsuvat, terrorisoi erästä maaseutupitäjää.

The Harry Etelä book out

The collection of Finnish pulp writer and lyricist Harry Etelä's horror stories is out. The Secret Chamber of Horrors/Kauhujen salakammio that I edited features seven stories from the Finnish pulp magazines Seikkailujen Maailma and Isku (The World of Adventures and Punch), from the years 1937-1940. The stories are quite rough and contain lots of erotic sadism which begs the question: how on earth did these stories get published in the thirties' Finland? They are the best (perhaps only) equivalent of the American shudder pulps written in Finland. Some of the stuff is even rougher than anything written in the wake of splatterpunk in the eighties and early nineties. The titular story is about a man who takes young boys into his chamber, roasts them over fire and eats them. Palms first. You can order the book from the publisher by sending an e-mail to lounaisranta@pelipeitto.fi.

Here's the cover that's been made using one of the illustrations Harry Etelä's brother, Pentti Viherluoto, made for one of his notebooks. (Pentti was a composer and Harry wrote the lyrics.) (Earlier I forgot to mention that I'd posted my foreword here.)

Another book was also published at the same time. It's Harri Kumpulainen's aka Harri Erkki's collection of his weird and horrific science fiction stories he's been writing for fourty years now, starting in 1967 from a slick broadsheet magazine called Koti-Posti (Home-Post) and ending up in the present-day fanzines, like Portti. Pitkä jauntti/The Long Jaunt is highly recommendable if you're into this sort of thing. The both books are part of the M series that was started with Viides testamentti I edited. (The next book will be a collection Boris Hurtta's horror stories.)

Here's also a photo taken at the announcement party on Wednesday. From the left: me, Markku Soikkeli (whose book, Marsin ikävä/Mars Spleen in the M series is one of the contestants in the Helsingin Sanomat first book contest) and Tapani Maskula who wrote the afterword for the Harry Etelä book. He's a film critic, but also an aficionado of old Finnish popular music.

PS. You might notice the new layout. Pulpetti is closing in its 1000th post, so I thought I should spice up things a bit. Maybe I'll even do a link list.

Finished a book

Just sent a book to the publisher. I finished typing Harry Etelä's horror short stories and also wrote the introduction. We'll be asking a longer foreword from someone (mainly Tapani Maskula) who knows Etelä's song-writing career better than I do.

I'll put my foreword here. Check it out. I may yet write more about Etelä here.

An excerpt of Harry Etelä's short story

I've been editing and typing a collection of Harry Etelä's pulp horror stories from the late thirties and late fourties, as I've mentioned some times before. I've got only one to go (I've been typing these for the last two or three months, a page or two before actual work) and it's one of the feircest stories ever published in Finnish language. It's a story about a village blacksmith who kidnaps young boys and grills them over fire and eats them! This was in 1939, in Finland, where decorum, a sense of decency, was pretty much ruling. Bad taste was something so despicable you can't even begin to describe it. (And bear in mind that Etelä also wrote some of the most revered and loved schlager tunes in Finland, such as Katri Helena's "Puhelinlangat laulaa" (which was first recorded by his big brother, Pentti Viherluoto).)

Here's an excerpt of the story "Kauhujen salakammio/The Secret Chamber of Horrors" that I've been thinking about would be the titular story of the collection. I'll translate the relevant bits after the Finnish part:

Ennen kuin poika käsittikään oli häneen tartuttu kourin, joitten hirmuinen voima oli rusentaa murskaksi hänen jäsenensä, ja hän tunsi sinkoutuvansa kammion toiseen päähän. Pudottuaan lattialle hän jäi makaamaan siihen liikkumattomana ja katseli salavihkaa käsivartensa yli, kuinka seppä hiipi lähemmäksi. Kun hän oli tullut yli keskilattian, poika nousi nopeasti ja juoksi kaartaen ovelle, jonka raskasta salpaa hän yritti kohottaa...
Mutta samassa seppä oli jo hänen kimpussaan paljastettuine puukkoineen.
- Älä rimpuile, tai pistän sinut heti! hän huusi, ja teräs välähti liekkien punertavassa loimossa. - Minun on nähtävästi sidottava sinut, kirottu penikka, kunnes kaikki on valmista.
Nurkassa oli köyttä, eikä kestänyt kauan kun seppä oli sitonut pojan kovakouraisesti.
Taas kuului heikko napsaus jostain.
Tuomela kuunteli tarkasti ja katsoi ympärilleen. Se oli jo neljäs napsaus lyhyessä ajassa. Mikä ne aiheutti? Hän katsoi kattoon ja nurkkiin, mutta unohti sitten koko asian ja meni lisäämään halkoja rovioon.
- Täytyy olla hyvä tuli, tappelukukko, hän sanoi. - On niin hauska nähdä, kun käperryt ja muutut suloisen ruskeaksi. Parhaat paikat syön sinusta tänään, loput vien jääkellariini. Tiedätkö, että kämmenpohjista nautin kaikkein eniten?
Poika kuuli ketjujen ja rautojen kalinaa. Nyt hän ymmärsi renkaitten tarkoituksen.. hänet ripustettaisiin tuleen...

- You gotta have a good fire, young hero, he [the blacksmith] said. - It is so nice to see, when you crumble in and get so sweet and brown. I'll eat the best parts of you today, the rest I will take down to the cellar. You know that I like the palms most?
The boy heard the chains and iron bars rattle. Now he understood the meaning of the rings... he would be hung over the fire...

A review of Viides testamentti/The Fifth Testament

I haven't been promoting Viides testamentti/The Fifth Testament, the anthology of crime stories by Turku-based writers that I edited, hard enough and I don't have a scan of the cover even now at hand, but here is - in Finnish, alas - a review that Johanna Matero kindly wrote for the Ruumiin kulttuuri/Body Culture magazine of the Finnish Whodunnit Society. This is the original version - she had to cut chunks away for the publication.

M niin kuin missio
Juri Nummelin (toim.): Viides testamentti. Turun seudun kirjoittajienjännitysnovelleja 1939-2007M-novellit 1. Turbator 2007. 199 s.

Minun sukupolvellani on jaettu kollektiivinen kokemus löytöretkistäviihdelukemistoihin. Kesälomat olivat pitkiä. Kesämökkien kirjahyllyistä jaisovanhempien ullakoilta löytyi aarteita lukutaitoiselle alakoululaiselle.Rikosnovellit ovat eläneet uutta kukoistustaan 2000-luvulla. Kukoistus näkyymm. Gummeruksen Intohimosta rikokseen -sarjassa ja Kouvolan Dekkaripäivienyhteyteen järjestetystä dekkarinovellikilpailusta, joka on niin ikäänpoikinut omat kokoelmansa.

Harri Kumpulainen kutsuu kustantajan ominaisuudessa keksimään m-merkityksiäuudelle m-novellien sarjalle. Tehtävä on helppo: M niin kuin missio.Turbatorin tarkoituksena on säilyttää, pitää yllä ja tuottaa uudelleenviihdelukemistoa sen kaikissa, moninaisissa merkityksissä. Kustantajakorostaa viihdelukemistojen kulttuurihistoriallista merkitystä ja viihteenturhaa aliarvostamista saatesanoissaan.

Viides testamentti alkaa tuotteliaan turkulaisen pulp-asiantuntijan, teoksentoimittaja Juri Nummelinin johdannolla. Nummelinin käsittelyssä kokoelmaalöyhästi yhdistävästä turkulaisuudesta tulee (kulttuuri-)historiallinenpulpin kehto. Pulpin ja dekkarin harrastajien kuuluu hankkia teos hyllyynsäjo pelkästään johdannossa esitellyn trivian vuoksi.

Kokoelman kymmenestä dekkarinovellista puolet on arkistojen aarteita, puolet kokoelmaa varten kirjoitettuja uutuuksia. Arkistojen löydöt, Pirkko Arhippa,Harry Etelä, Totti Karpela, Olavi Tuomola ja Aake Jermo, pitävät kutinsa ennen julkaisemattomia vasten. Harry Etelän "Mustaa verta" näyttäytyy lähes kunnianosoituksena lajin goottiselle Poe-perinteelle. Arhipan 1980-luvuntuotos "Välikäsi" puolestaan on esimerkki käänteistä, joita rikosnovellilla on. Ja Karpelan teksti osoittaa, että joskus ratkaisu on niin absurdi - tainiin ilmeinen - ettei siihen voi reagoida kuin nauramalla.

On äärimmäinen klisee todeta, että rikosnovelli on haasteellinen laji. Silti, miten rakentaa arvoitus ja imu lyhyeen tekstiin? Miten motivoida muutamalla viivalla hahmotellun henkilön toiminta? Uskottavasti. Ja mikä merkitys miljööllä ja ajalla on?Kokoelman kirjoittajien tekstien kohdalla Turku on harvoin toiminnan keskipiste. Poikkeuksen tekevät Harri Erkin, kustantajan, "Tunneli" ja Kirsti Ellilän "Pyhän kosketus". Erkin tekstissä miljöö nousee keskeiseksi, kun taas Ellilän kaikin tavoin ansiokkaassa tekstissä nimetty miljöö ei ole välttämätön.

Rikosnovelleissa miljöö on helpompi tuottaa henkilöitä uskottavammaksi yksinkertaisesti nimeämällä se. "Huuhka" kertoo vähemmän kuin "Raisio","Ispoinen" tai "Bessarabia". Silloinkin, kun ne eivät kerro juuri mitään.

Markku Soikkelin "Viides testamentti" on kokoelman kokeellisin novelli. Sekin on omalla tavallaan kiehtova ja mielenkiintoinen, joskin sitä olisi voinut alkupuolelta hieman helpottaa lukijalle. Soikkelin teksti esittelee spefi-dekkarin scifi-dekkarin uudemmaksi vastineeksi. Lajissa ei genren sisällä sinänsä ole mitään uutta. Spefi vain laajentaa scifin spekulatiiviseksi fiktioksi. Ja dekkariksi. Ehkä.

Rikosromaanit ovat jo pitkään olleet höystettyjä huumorilla ja ironialla. Olavi Tuomolan "Hantsungin kultainen buddha" on kokoelman ainoita lukijaa naurattavia tarinoita. Huumori ei ole välttämätöntä, mutta sen olemassaolo kiinnittää huomiota sen poissaoloon. Lyhyt muoto ei anna tilaa irvailla.

Lukijalle rikosnovellikokoelmien haaste on niiden tyylillinen moninaisuus. Perinteiseen arvoitusdekkariin profiloitunut lukija ei ehkä löydä etsimäänsä kuin yhdestä novellista kokoelmassa, jossa ovat edustettuna kaikki genrenalalajit. Tämä selittänee rikosnovellikokoelman pienehkön ostajakunnan.

Viides testamentti -kokoelmasta puuttuu muutamia ilmeisiä turkulaisia kirjoittajia. Reijo Mäeltä ilmestyi juuri oma novellikokoelma. Samalla eräät perikunnat olivat liian riitaisia päästääkseen edesmenneen kirjailijan tekstiä sopuisasti käsistään.

Viidennen testamentin hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan. Pehmeäkantiseksi pulpiksi tarkoitetun, J. Murtosaaren hienon monivärikannen omaavan teoksen hinta on "kioskikirjallisuudeksi" liian kova. Toisin sanoen painosmäärä on liian pieni.

Toivon, että tulevilla sukupolvilla olisi tilaisuus tehdä oman sukupolvenikaltaisia löytöjä kesämökeillä ja ullakoilla. Lehtien lukumäärä on liiansuuri ja lehtien käyttöarvo liian pieni. Niitä ei säilytetä. 2000-luvulla julkaistut dekkarinovellikokoelmat ovat säilyttämisen arvoisia. Menneen, nykyisen ja "tulevan" ajan pieninä katsauksina peleihin, blogeihin ja irkkaamiseen kyllästyneille tulevaisuuden teineille. Niille, joiden verkotovat kaatuneet. Ja niille, jotka ovat vaihtaneet kannettavansa lyijykyniin.
Johanna Matero

Finnish electronica

If you're interested at all in either electronic music or Finnish rock scene, check out these post by my friend pHinn:

Regina has fastly become one of my favourite Finnish bands: very nice, beautiful, catchy, haunting, brittle electronic pop (with some acoustic elements). Here's their new video of their single "Paras aika vuodesta/The Best Time of the Year". They should be huge, but apparently the Finnish audience wants their stuff heavy and full of angst.

Minimal dub or whatever by Vladislav Delay here. More traditional electronic dance music by Mesak here. And some other stuff by him here. (Mesak, or Tatu Metsätähti, is actually related to pulp fiction, since his granduncle was Harry Etelä about whom I've been writing about and whose old stories I'm putting together for a collection!)

Raporttia suomalaisen elokuvan festivaalilta

A week ago I was at the festival of Finnish cinema. It focuses mainly on older films. Here are some capsule reviews - in Finnish. I'll have to write about Soviet-Finnish Sampo (1959) later on and in English, since there's an American connection: Roger Corman made his The Day The Earth Froze (or something to that effect) on that.

Mikko Niskasen Sissit: sotakohtaukset olivat hyviä, mutta psykologisoivat kohtaukset olivat aika kankeita eikä kuvaus lottien kanssa vehtaamisesta tuntunut jostain syystä kovin uskottavalta. Hopeaa rajan takaa taas oli hiukan liian lepsu - jos se olisi ollut amerikkalainen elokuva, Speden roolihahmo olisi joutunut venäläisten vangiksi ja muut olisivat pelastaneet tämän. Nyt ei missään vaiheessa ollut tunne, että pojat olisivat olleet todellisessa vaarassa. Uusiaaltomaiset kohtaukset vanhensivat muuten ihan sympaattista elokuvaa. Pankkiaiheinen Syksyllä kaikki on toisin taas oli pirun kankea ja liian pitkä, eikä Niskanen ollut löytänyt siihen oikeata tyylilajia.

Asfalttilampaat oli parempi, mutta siinäkin oli omat ongelmansa: missään vaiheessa ei kerrottu kunnolla, mikä Eero Melasniemen näyttelemää päähenkilöä oikein vaivasi. Katsoja ei päässyt kiinni vainoon, joka häneen Naantalin pikkukaupunkimiljöössä kohdistui. Lisäksi elokuva oli homovihamielinen, ja ehkä monien muidenkin Niskasen tavoin myös naisvihamielinen (mistä juhlittu Pojat on yksi räikeimpiä esimerkkejä ollessaan jopa äitivihamielinen). Tuottajana hääränneen Donnerin näyttäytyminen raiskauksia harrastavana gynekologina oli täysin käsittämätön kohtaus. Mutta paljon oli valmis antamaan anteeksi, kun lopussa soi Oksasen ja Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan - biisi on tehty elokuvaa varten.

Valentin Vaalan Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä sen sijaan oli rikkeetön mestariteos näihin verrattuna, upeasti kuvattu, hienosti näytelty ja mahtavalla draivilla eteenpäin kulkeva tragedia. Sen oli hetkittäin pilata se, että yksi henkilöistä oli nimeltään Roope-setä.

Teuvo Puron Vaihdokas (1927) oli sekavahko mykkäelokuva, mutta kyllähän näin vanhoja elokuvia aina katsoo, kuriositeettinakin. Sen kanssa nähtiin pätkiä kadonneista elokuvista, kuten Puron Sylvistä (1913) ja turkulaisesta äänielokuvasta Sano se suomeksi - jälkimmäisissä pätkissä Rafu Ramstedt teki vaikutuksen hiukan gay-henkisellä esityksellään.

En nähnyt Olavi Kallaksen muutama vuosi sitten löydettyä Miehen vankina -elokuvaa 40-luvulta, mutta juttelin paikalla olleen Tapani Maskulan kanssa ja hän oli sitä mieltä, että turkulaisten Kivimäen veljesten (Huijarien huvittavat huiputtajat) tuottaman elokuvan käsikirjoitti ja ilmeisesti myös ohjasi Harry Etelä eli Aimo Viherluoto, suosikkini kaikkien kotimaisten pulp-senttarien joukossa. Pentti Viherluoto on kuulemma muistellut, että Aimo-veli olisi kirjoittanut elokuvan käsikirjoituksen. On toivoa, että käsikirjoitus löytyisi Viherluotojen kotiarkistoista.

Bill Clinton in a Finnish pulp story

Here's a snippet from a Finnish horror story from 1939 that I'm editing for a collection of short horror stories of Harry Etelä (about whom I'll have to write more in a near future):

At first I couldn't remember who the boy resembled, but when he got nearer to us and I could see his pale face clearly, I felt like my brain had turned upwards and a freezing cold filled my body. Bill Clinton.. Bill Clinton.. kept pounding in my head. The boy dressed up in work overalls was Bill Clinton... without a doubt.

(From Kauhun kahleissa/Frozen In Terror, Seikkailujen Maailma/The World of Adventures, 4/1939. Transl. by JN.)