(English summary: I read some old Finnish pulp stories.)
Lueskelin junassa joitain vanhoja kotimaisia lukemistolehtinovelleja. Olavi Tuomolan "Hantshungin kultainen buddha" (Musta Kuu 1/1945) on kohtuullinen pulp-seikkailu Pertti Kaarna -nimisestä kapteenista, joka sekaantuu Kiinassa seikkaillessaan uskonnollissävytteiseen kapinaan ja saa käsiinsä vahingossa buddhapatsaan. Tuomola oli forssalainen, mutta toimi Turussa muutaman vuoden ajan asianajajana.
Olavi Linnukselta pistelin kaksi novellia, joista toinen oli aiemmin mainitsemassani Keltainen kotka -korsulehdessä. Kummassakin novellissa seikkailee komisario Vahtonen, joka oli Linnuksen vakiohahmo romaaneissakin. Tarinat olivat lyhyitä ja ihan kelvollisia murhamysteereitä. Keltaisessa kotkassa ollut tarina (sori, en muista nimeä!) käytti hyväkseen, ehkä vähän kömpelösti, suomalaisten ennen sotaa vallannutta intoa muuttaa Amerikkaan. Tarinassa "Kuolemanuhka saharakennuksen kellarissa" (teoksessa Hiljainen yö, toim. Outsider, Lehtiyhtymä 1944) Vahtonen kaapataan - hänelle on varattu mielikuvituksellinen kuolema.
Aake Jermolta on samaisessa Hiljainen yö -kirjassa novelli nimitarina, joka on ronski juttu toimittajasta, joka sekaantuu puolivahingossa salakuljettajien bisneksiin. Hiukan hätäinen, mutta kohtalaisen sujuva. Suomen kirjallisuus ei ilmeisesti menettänyt mitään, kun Jermo hylkäsi jännityskirjallisuuden. Jermo toimi myös Turussa ,40-luvulla toimittajana, mm. Uudessa Aurassa.
Luin myös kaksi Osv(ald). Rahkosen novellia. "Liian monta onnettomuutta" (edelleen Hiljaisesta yöstä) oli juttu nuoresta toimittajasta, joka selvittää perheessä peräkkäin tapahtuvat kolme murhaa. Klassisen perinteen ihailijat pitäisivät monia novellin juttuja huijauksina, ja vähän minäkin. Hauskempi oli "N:o 13" (teoksessa 14 matkustajaa, toim. Outsider, Lehtiyhtymä 1945), joka oli amerikkalaistyyppinen juttu insinööristä, joka kehittää uudenlaisen taistelukaasun. Hiukan hatusta tempaistu suurrikollinen N:o 13 anastaa kaasun kaavan, mutta jää jalkoihin...
Holger Harrivirralla, joka paremmin tunnetaan suomalaisen elokuvan uutterana kameramiehenä (hänellä on alan muistelmat Lykättävät lyhdyt ja kannettavat kamerat, 1983), oli novelli "Mies putosi pikajunasta...", niinikään jo mainitussa Hiljainen yö -kokoelmassa. Se on ihan ookoo tarina ruumiista, joka löytyy ratapenkalta - missä on murhaaja?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment