Tuesday, January 31, 2006

Vaalit, Satu Silvo, William S. Burroughs

(In Finnish again, sorry! This is about the Finnish presidential election. I'll write next about the Starsky & Hutch novelizations and the appearance of Mycroft Holmes in the forth-coming anthology of Fenno-Ugrian science fiction...)

Vaimo toi vaalikonjakin sunnuntai-iltana kun istuin tässä koneella ja bloggasin. (Tai tein töitä, en ole ihan varma enää. Muistelen, että oli tarkoitus työskennellä.) Olin häipynyt television äärestä, kun Ylen ennuste tuli. Meillä siis ilahduttiin Halosen voitosta - mikä ei varmaankaan ole yllätys kenellekään niistä neljästä jotka tätä seuraavat. Mutta meillä ei oltu iloisia Halosen ällöttävästä Suomi-henkisestä kampanjasta. Jos olisimme nuorempia ja kyynisempiä, olisimme hyvinkin voineet jättää tämän perusteella äänestämättä Halosta! (Mietin ensimmäisellä kierroksella Hautalan äänestämistä, minkä olisin jälkikäteen arvioituna voinut hyvinkin tehdä.)

Ja näinhän monet tekivätkin. Joku nuori jyväskyläläinen tutkija kirjoitti Hesarin yliössä hiukan hämmentävän, mutta oivaltavan analyysin ihmisten äänestystaktiikoista. Hän totesi monien ystäviensä olleen Halosen takana, mutta äänestäneen kuitenkin muuta ehdokasta, jotta saataisiin hyvää draamaa. Tutkija sanoi vielä, että monet ajattelivat asiaa niin että olisi hienoa, jos itsestäänselvä ehdokas (eli Halonen) saisi näpeilleen - tosi-tv:n tyyliin!

Aikoinaan yksi kaveri boikotoi Pepsodentia, koska näillä oli niin typerät mainokset (ja itse boikotoin Dressmannia samasta syystä), mutta onko se validi asenne presidentinvaaleissa? Tietysti tämä kertoo myös siitä, että ihmisten mielestä mikään ei muutu, vaikka olisikin Niinistö pressana (mikä voi tietysti olla totta, mistä sen nyt saamme tietää), mikä taas kertonee siitä, että puolueiden välillä on liian vähän eroja eikä kukaan tiedä, mitä nämä todella ajattelevat. Mikä taas näkyi siinä, että ihmiset kertoivat katugallupeissa äänestyspäätöstensä perusteista paljonpuhuvia juttuja: "Se oli luonteva esiintyjä."

Muutoin vaalit jättivät jälkeensä muutamia loistavia fraaseja, joita kyllä tulen toistelemaan tästä lähin aina kun tilaisuus tulee. Yksi suosikeistani oli Sarasvuo, jonka mukaan Niinistö oli henkinen tienavaaja, joka aloitti henkisen uudelleenrakennuksen ajan (tai jotain sinnepäin). Myös naisten kommentit Halosesta hämmensivät. Miten nainen voi vihata toista naista niin paljon? Joku tangolaulaja heitti, ettei hän halua sanoa Haloselle mitään! Satu Silvo: "Olen sen verran feministi että tarvitsen vahvan miehen rinnalleni." (Tämä jatkui jotenkin niin, että pitää olla torni tornin rinnalla ja että Niinistössä on tornia. Onkohan Silvo kokeillut?)* Joku katugallupissa tavoitettu sanoi, että Niinistö on ensimmäinen miespoliitikko, jossa on munaa.

Yksi pieni vaalianekdootti: kun kävimme toisella kierroksella äänestämässä, vaaliavustaja, nuori tyttö, luki William S. Burroughsin Nistiä!

* Aikoinaan kun olin Turun Ylioppilaslehdessä töissä, mietimme yhtä härskien työtoverien kanssa, mitä Sauli sanoo Tanja Karpelalle sängyssä. En kehtaa toista sitä tässä.

6 comments:

Unknown said...

Ei halu ilmiselvän ehdokkaan pieneen näpäyttämiseen (ilmaisuna, ettei koko kansa ole varauksetta nykyisen linjan kannalla) minusta ole hirveän huono motiivi äänestää - olettaen että on sitten valmis hyväksymään, että lopputulos voi yllättää, jos näpäyttäjiä sattuukin olemaan riittävästi. Halosesta on minusta paistanut pidemmän aikaa tietynlainen ylimielisyys, jonka soisi hiukan vähentyvän. Heti vaalituloksen julkistamisen jälkeen hän kommentoikin, että tällaiset prosentit merkitsevät, että pitää toki ottaa enemmän myös vastapuolen kanta huomioon. Seuraavana päivänä kuitenkin (kärjistäen) moitittiin tyhmä kansa joka äänesti väärin eikä tajunnut, että hän on koko kansan presidentti, ja että kyseessä olivat henkilövaalit eikä SAK:n tuella jyrääminen mitenkään ilmennä poliittisuutta. Että se siitä näpäytyksestä.

Esiintyjän luontevuus ei myöskään - vaikkei tietenkään pääkriteeriksi kelpaa - ole tyystin merkityksetön seikka, kun valitaan henkilöä, jonka tehtävistä hyvin suuri osa on edustamista, ja kun - kuten itsekin sanoit - ehdokkaiden välillä ei valtavia eroja ollut (ainakaan puheissa).

Juri said...

Olen edelleen sitä mieltä, että poliittiset ideologiat ovat tärkein peruste äänestää tai olla äänestämättä jotakuta. Vaikka kuinka eläisimme imago/huomio/digitaloudessa. (Mieluiten olisin muuten itse äänestänyt sitä nuorta mikkeliläistä jätkää, joka ei tainnut saada edes 20 000 kannattajakorttia täyteen. Ptnczc!)

Unknown said...

Jos selkeitä eroja poliittisessa ideologiassa löytyisi (niin kuin teoriassa luulisi tässäkin tapauksessa), niin epäilemättä olisikin tärkein peruste - muttei silti ainut.

Vaan kun nyky-Suomessa ei ideologia-akselilla eivät edes periaatteessa koko vasemmistoa ja oikeistoa edustavat ehdokkaat kauheasti eroa, nousevat muut asiat rinnalle ja ohitsekin. (En väitä, että tämä olisi välttämättä hyvä tilanne, vaan että näin nyt vaan nykyisin on.)

Toisaalta asetelmat ovat sikälikin muuttuneet, että kun ennen on katsottu oikeiston edustavan perinteisesti konservatiivisia arvoja, tuntuu nykyisin olevan melkeinpä toisin päin - oikeistosta löytyy (mutu) enemmän liberaalia asennetta, ja vasemmalla laidalla tunnutaan pitävän epätoivoisesti kiinni vanhoista järjestelmistä ja toiminta tavoista sen sijaan, että uskallettaisiin tunnustaa, että asiat on muututtava ja että olisi parempi pyrkiä hyötymään muutoksesta kuin menettää asemiaan jääräpäisellä vastustuksella. Uskon, että tämä musertaa tahollaan poliittisen ideologian mukaista äänestämistä.

Juri said...

Tuo on ihan totta ja onhan tuosta puhuttu paljon. Oikeastaan tarkoitin sitä, että erojen pitäisi näkyä ja niiden pitäisi olla tärkein äänestysperuste. Siksi mietinkin pitkään, äänestäisinkö perinteisen puoluekantani vastaisesti Hautalaa (olen vain aiemmin kerran äänestänyt vihreitä, Tampereen kunnallisvaaleissa joskus -95, kun äänestin tuttua kaveria, jonka tiesin fiksuksi ja saavaksi). Ja sitä, että olisin oikeasti äänestänyt sitä mikkeliläistä kaveria. (Ja aiemmin olen äänestänyt SKP:tä pariinkin otteeseen! Kaikkein lähinnä olisin omasta mielestäni anarkistipuoluetta, jos sellainen vain olisi.)

Oikeiston liberaaleista asenteista en menisi paljon sanomaan. En tiedä Niinistöstä, joka vaikuttaa suurimpaan osaan kokkareita verrattuna olevan Nobel-tason intellektuelli, mutta oma kokemus on, että kokkarien suvaitsevaisuus on tarkoitushakuista. Yhtä totta on että vasemmistossa on paljon rasismia ja seksismiä.

Anonymous said...

Mitä se Sauli sano Karpelalle? Sauli taisi muuten lukea lakia Turun Yliopistossa, seikka joka kummastuttaa mua..

Juri said...

Jos laitan sen tänne, minua uhkaa syyte. Ilmoita joku sähköpostiosoite niin pistän sen sinne...