Islam ja pilakuvat

Minä en ole mikään poliittinen kommentaattori - pidän sen puolen visusti kodin seinien sisällä (ja joskus baarin tai kahvilan tai elokuvateatterin aulan). En osaa formuloida ajatuksiani ja olen varmasti ristiriitainen ja sisäisesti heikko.

Sen verran tässä kuitenkin selasin Sediksen blogia (ja osoitan ihailuni sitä kohtaan, että hän todella jaksaa pitää hiukan väsyttävänkin sisäsiittoisessa blogimaailmassa järkevän ja asioista kiinnostuvan intellektuellin viittaa), että tuli olo, että pitäisi sanoa jostain muustakin kuin omasta elämästä ja obskuureista kirjoista, joita kukaan ei lue.

Mutta en sano oikeastaan enempää kuin sen, että minusta huono maku on osa sananvapautta. Joku sanoi television K-rapussa, että meitä loukkaa se, jos Mannerheimia käsitellään samalla tavalla kuin Muhammedilla, kun on esimerkiksi heitetty, että hän - siis Mannerheim - pelehti poikien kanssa. Minä sanon siihen, että siitä vain - kuuluu sananvapauteen voida esittää Mannerheim vaikkapa lasten verta käsissä.* Tai anaalitappi perseessä.

Ja että sananvapauteen kuuluu se, että asioista sitten keskustellaan eikä tapella. Ruumiin kulttuuria lukevat saattavat muistaa myrskyn sormustimessa, kun arvostelin Ari Paulowin dekkarin ja väitin sitä rasistiseksi, koska siinä yritettiin osoittaa, että jonkun ihmisryhmän - kirjan tapauksessa turkkilaisten maahanmuuttajien - tekemät rikokset johtuvat heidän kansanluonteestaan eivätkä mistään yhteiskunnallisista olosuhteista. Mutta minusta asiat hoituvat niin että niistä keskustellaan - Paulow kommentoi kirjoitustani, minä kommentoin takaisin, ja nyt uusimmassa lehdessä joku - minua huomattavasti myötämielisempi - kriitikko sitten kehui Paulowin kirjaa. Ei tapella. Tyhmyyksiin ei reagoida väkivallalla. "Kuuntele hölmön moitetta. Se on ruhtinaallista imartelua." (William Blake)

* Lueskelin sattumoisin Uusi Päivä -nimistä sanomalehteä tänään yliopistolla. Vuosi oli -60. Lehdessä haastateltiin erästä vuoden -18 vankileiriltä säästynyttä punaista. Kertoi Mannerheimin vierailleen vankileirillä. Nääntyneet vangit pyysivät, että Mannerheim järjestäisi heille leipää. Mannerheim käski vartijoiden ampua vankeja. Näitä ammuttiin sitten haastateltavan silmien edessä 200-300.